Paineen alla

Arvokisojen kynnyksellä kausi on luonnollisesti jo sen verran pitkällä, että akut on poltettu treenien ja kiireen seurauksena huolestuttavan alhaiselle tasolle. Vaikka väsymys on silminnähtävää, on treenien kehittävä vaikutus tässä vaiheessa jo tehnyt tehtävänsä. Pikainen tilanteen nollaus on monesti siivittänyt meidät kohtuullisen yksinkertaisen ja itseluottamusta nostattavan kisavalmistautumisen kera kohti parempia tuloksia. Mutta yleensä kisat ovat olleet lähellä, Tanskassa, Itävallassa, Helsingissä (no… Australiaa tai Turkkia ei lasketa). Nyt matka Santanderista Ateenaan vaati erityisen kovia ponnistuksia, sillä matka oli tavallista pidempi: 2800 km laivamatka mukaan lukien oli kolmen päivän yhtä mittainen koitos.

Suunnitelma oli jo kahden mietintäoluen jälkeen kristallinkirkas: Kanadalaiset treenikumppanimme saisivat hoitaa ajamisen Milanoon veneen korjaustöitä varten. Sieltä matka jatkuisi Ateenaan, josta pojat ajaisivat kilpailun jälkeen veneet vielä takaisin Santanderiin. Oman veneensä edullisen kuljettamisen lisäksi he saisivat vastapalkkiona liittyä kisavalmisteluissa treeniseuraamme. Myytyäni suunnitelman valmentajalle ja treenikavereillemme pienen vastaanhangoittelun jälkeen huokasin helpotuksesta, sillä tiesin, että loppukausi olisi turvattu.

Päätös osoittautui oikeaksi. Saavuimme Kreikkaan pitkästä aikaa rokkitähtien tai liki ammattilaisten elkein eli lentäen. Jo seuraavana iltana veneet oli rikattu ja tarkastettu kuljetuksessa mahdollisesti aiheutuneiden vaurioiden varalta. Ennen Ateenaan saapumista olimme tehneet Santanderissa tavallista pitempiä päiviä, jotta kaikki tarpeellinen boat work olisi valmiina ennen kisapaikalle saapumista. Näin oli tarkoitus pitää keskittyminen olennaisessa eli kisaan latautumisessa. Suunnitelmamme koostui mystisten ja salaisten rituaalien sijaan ihan perusasioista: perusmanöövereistä, venevauhdin ajosta (eli trimmien säätämisestä sopiviksi Ateenan olosuhteisiin) ja rata-alueiden opiskelusta. Kaikkea tätä sopivissa määrin, maksimissaan kolmen tunnin treeneissä, sillä tarkoituksena ei ollut väsyttää itseämme vaan tuoda esille osaamisen paras terävyys.

Yhden rikauspäivän ja neljän treenipäivän jälkeen vietimme yhden vapaapäivän, jonka lopuksi illalla suoritimme viralliset kisamittaukset. Kun seuraavana päivänä olimme tunnissa testanneet vesillä kaiken toimivan, oli helppo lähteä itsevarmoina kisaan.

Ateena on tunnetusti vaikea paikka kisata, mikä kävi ilmi jo treenipäivien oikuttelevassa ja shiftailevassa tuulessa. Syykin tiedettiin: korkealta Akropoliin kukkulalta kaupungin levittyminen jokaiseen ilmansuuntaan on aiheuttanut pysyvän muutoksen lähialueen ilmastossa, minkä vuoksi Ateena on kesäkuukausina kuin höyrykattila. Päämittamies Dimitris kertoi nuoruutensa purjehdusvuosista, jolloin Ateenan merituuli puhalsi tasaisesti 7m/s samasta suunnasta ja aallokko oli maltillista ja ennustettavaa. Nyt merituuli on muuttunut epätasaiseksi, 2-4m/s nikottelevaksi virtaukseksi, joka käyttäytyy arvaamattomasti.
Ateenan olympiakävijöihin verrattuna olimme onnekkaita, sillä Kreikan talouskriisi näytti meille hyvät puolensa: rahojen loputtua kaupungin tehtaat on suljettu ja yksityisautoilu kaupungissa on vähentynyt dramaattisesti. Savusumu loisti poissaolollaan, ja vesi oli poikkeuksellisen puhdasta.

Aloitimme kilpailun vahvasti. Karsintalähdöissämme vahvuutena oli etenkin vauhti ja sen mahdollistamat yksinkertaiset linjat. Lenssivauhtimme oli jälleen kärjen tasolla, ja aloitimme kisan kärkikolmikon tunnusliivein. Uudet WB:n purjeemme herättivät kiinnostusta ja ihastusta, mutta myös kauhua. Viesti oli selvä: jos parin kuukauden työn jälkeen vauhti on tällä tasolla, mitä se on olympialaisiin mennessä? Tällä kertaa henkinen yliote ja uusien purjeiden mystiikka olivat meidän puolella.

Keikuimme kokonaissijoituksissa sijojen 1-4 välillä koko kilpailun ajan. Valitettavasti Australia tuntui jälleen olevan yhden askeleen edellä, minkä lisäksi myös britit kiihdyttivät tahtia kisan loppua kohti. Finaalien viimeisen päivän jännittävä loppu takasi meille hyvät asetelmat medal raceen kokonaiskilpailun kolmannelta sijalta (eurooppalaisten toiselta sijalta). Lopulta medal race ratkaisi pelin kuitenkin meidän tappioksemme. Tämä tappio oli silti pieni voitto, sillä olimme jälleen tehneet yhden pienen hypyn uralla: kykenimme suoriutumaan paineiden alla tasaisesti koko viikon. Vielä koittaa päivä, jolloin medal race ajetaan tasaisissa olosuhteissa ilman tuulen 30 asteen kääntymisiä ja selviydymme maaliin voittajina.

Pakattuamme veneet ja muiden lähdettyä kiireellä kohti kotia jäin siivoamaan asuntoamme. Olin sopinut auttavani ruotsalaisia uuden veneen valmistelemisessa Santanderin kisoja varten, sillä syysmyrskyjen pelossa muuten niin nopeaksi todettu Purple Haze oli päätetty jättää varikolle. Poistuin muutamaksi päiväksi lepuuttelemaan Parokselle purjelautailun ja rantaloikoilun merkeissä, minkä jälkeen lensin Milanoon pikavisiitille valitsemaan treenikumppaneillemme sopivimman veneen rungon ja muuttamaan sen heloituksen edellisen veneen kanssa yhtenäiseksi. Kahden intensiivisen päivän jälkeen urakka oli valmis ja lensin kotiin.

Treenit on treenattu, valmistelut valmisteltu ja iskukykymme todistettu. Kauden viimeisenä ja tärkeimpänä haasteena ovat vielä MM-kilpailut Santanderissa. Edessä ovat olympiadin toiseksi tärkeimmät kisat, sillä maapaikka takaa olympialaisiin valmistautuville poikkeuksellisen pitkän treenirauhan. Myös tiedotusvälineitä on paikalla vinopino. Nyt pitää pystyä siihen, mihin suunnitelmat ja valmistautumisrutiinit tähtäsivät – suoriutumiseen paineen alla.

One thought on “Paineen alla

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>