Sillan alla
Hyvää avattua talvitreenikautta kaikille lukijoille! Olimme tänä syksynä onnekkaita, ja saimme veneemme Eurooppaan kohtuuttoman helposti. Faija päätti palata kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen kisaradoille Louhella. Tällä kertaa harjoittelu tapahtuisi tosin eri “kotivesillä”, sillä kyinen Suomenlahti oli päätetty korvata Cannesin lahdella. Samassa kuormassa matkasi myös yksi iso jänis, eli nepa. Otimme lennot Nizzaan poikkeuksellisesti koko perheen voimin, mikä oli hiukan outoa, sillä ihan vähään aikaan ei ole yhteis-menomatkoja tehty.
Joka tapauksessa, oli siistiä nähdä aurinko pitkästä aikaa. Sää Cannesissa oli mukavan leuto, ja toiveet rusketuksen takaisin haalimisesta olivat korkealla. Oli mukava huomata, miten nukkuminenkin oli helpompaa kun yöllä ja päivällä on selkeä ero. Seurasimme hetken, kun vanhat miehet ähelsivät Louhen kimpussa, ja viimein nostimme kytkintä suuntana Ligurian (Italian Rivieran) Genova. Ajettavana oli noin 300 kilometriä, eli illalla oli tiedossa rikaus ja majoittuminen.
Tällä kertaa isäntä seuranamme toimi Italian vanhin, rikkain ja tärkein pursiseura Yacth Club Italiano. Genovan vanhan sataman kupeessa sijaitseva yli satavuotinen seura on vähän kuin meidän NJK:mme, eli käytännössä Italian purjehtijaliiton perustaja ja tärkein hallinnoija. Myös ongelmat ovat hiukan samankaltaiset: vaikutusvallastaan huolimatta Genovan halki menevä rantamoottoritie oli aikoinaan rakennettu kulkemaan seuran yli, ja ympäristö oli muuttunut teollisuusalueeksi, jossa muun muassa myös suomalainen Wärtsilä operoi. Välillä jopa suomalaiselle jo-melkein-kaiken-kokeneelle purjehtijalle oli epäselvää ollaanko ghetossa vai selvillä vesillä…
Joka tapauksessa klubin puitteet olivat kunnossa. Kutsun saatuamme selvisi myös, että majoitus hiukan hotellia muistuttavasta purjehduskoulurakennuksesta (iso klubirakennus oli tietty erikseen, mutta sinne ei näillä vaatteilla ollut asiaa) oli järjestetty ja ilmainen. Olimme tietty fiiliksissä, ja samoin treenikaverimme Giulio ja ex-coachi Enrico eli Chicco. Pojat olivat olleet juuri Italian sisäisessä skabassa toisena, jättäen taakse kaikki kokeneet tiimit, joten potentiaalia kyllä löytyy. Tosin kummatkin ovat kokeneita kehäraakkeja, ja nepa tuttu vene. Ja meriittejä löytyy muualtakin: Giulio on Italian Melges 20 mestari, ja Chicco saapui juuri Melges MM:stä, jossa hänen tiiminsä sijoittui 8:ksi. Ja tyypilliseen tapaan nämä pojat eivät ilmaiseksi suostu näihin veneisiin hyppäämään… Mukana oli myös naapuriklubien kaverit, jotka takasivat, ettei niin vesillä kuin iltaisin ollut tylsää!
Saimme kasaan kahdeksan tehokasta treenipäivää, joista suurinosa vesisateessa. Puolessa välissä pidimme myös yhden välipäivän. Tässä lyhyessä ajassa Genova tuli kohtuullisen tutuksi, ja on pakko hehkuttaa vielä Genovan vanhaa kaupunkia, joka kokonaisuudessaan on maailman suurin lähes alkuperäisessä sheipissään säilytetty. Jouduimme todistamaan myös muita mielenkiintoisia ilmiötä, kuten paremman väen korttelin läheisyydessä itseään kaupittelevat transvestiitit. Tutustuimme myös iltaelämään: keskiviikko ja perjantai-iltaisin vanhan kaupungin kadut, tai oikeastaan yksi tietty alue, Viccioli, täyttyi baareissa notkuvista nuorista (sää sallii näillä leveysasteilla terassit vielä tähän aikaan vuodesta), jotka onnistuivat näin meidän näkökulmasta pitämään hauskaa ihan suht selvinpäin. Tämä sopi meillekin, sillä alkoholihan tunnetusti lihottaa.
Ehdimme myös melkein aiheuttaa isäntäseurallemme 2000€:n laskun. Genovan satama on todella ahdas, ja turvallisuuden vuoksi ulos saa purjehtia vain ulos vievän kanaalin pohjoispuolta. Tämä tarkoittaa itätuulella noin 100 vendaa… Olimme kuulemma liian lähellä keskialuetta, ja paikallinen poliisipäällikkö repi tämän vuoksi pelihousunsa. Homma hoidettiin puhumalla, ja ilmeisesti olemme vastaisuudessakin tervetulleita. Ja kuten aina, omasta mielestämme emme tehneet mitään väärää, varsinkaan kun huomasimme miten viimeisinä päivinä naapuriseuran pojat ajelivat laivaväylän väärää puolta.
Perinteiset källit, kuten lentokoneesta myöhästyminen meinattiin kokea tälläkin kertaa. Aamu tuimaan totesin varauksen tarkistettuani, että ”se lento lähteekin kahdelta eikä kahdeksalta”. Paikalliset kaverit järjestivät meille veneen säilytyksen 100km länteen päin Genovasta Imperian kylästä (joka siis on seuraava etappimme) paikallisen oliiviöljytehtaan pihalta. Sieltä jatkoimme matkaa Nizzaa junalla, ja 5 minuutin marginaalilla ehdimme lennolle.
Eli kausi vaihtuu, mutta meininki ei juurikaan muutu. Iso kiitos Genovan pojille! Meidän seikkailut jatkuvat vähän yli parin viikon päästä – venesäilytyksemme käytännössä edellyttää meitä osallistumaan Imperiassa järjestettävään kisaan (jonka allekirjoittanut voitti viimeksi 2007 Nikon kanssa). Mestoilla tullaa näkemään myös viime kesäisissä postauksissa seikkailleet pahamaineiset Saksan sankarit, ja ehkä myös muita kavereita ja tuttuja… Eli stay tuned, peace, and 470 love!