Turska2.net sailblog

Koskaan ei pitäisi kirjoittaa liian aikaisin, sillä tuulta riitti kisojen ajan sitten lopulta yllin kyllin! Parin päivän odottelun jälkeen aloitettiin karsintasarjat mukavassa kevyessä keskituulessa. Mukavan  lisämausteen kisaan toi täysikuun tahdittamana myötävirta, joka mahdollisti ihan fulltraba purjehtimisen kevyissä olosuhteissa. Käytännössä ennen starttia keulat osoittivat myötätuuleen, ja lenssillä alamerkin ympäri ei ollut asiaa, jos spinnua ei pitänyt kryssille asti ylhäällä. Meille ensimmäinen päivä oli suosiollinen, ja lähtösijoitukset 8,8,1! Viimeisen lähdön piikkaus oli meille yksi ohitettu virstanpylväs lisää, sillä MM-kisoissa lähtövoitto oli meille ensimmäinen laatuaan.

Toisena karsintapäivänä tuuli kääntyi sideshoreksi etelästä, ja koveni sen verran, että mastontrimmi laitettiin kovantuulen asentoon. Kaksi lähtöä navakassa kelissä osoittautui meidän keliksi, ja sijoituksina oli 20 ja 3. Pieni lipsahdus ensimmäisessä startissa kävi, kun peräsin nousi ensimmäisellä slöörillä ylös, ja korjausapua oli saatavilla vasta startin jälkeen. Typerä virhe, mutta jääpähän jotain ensi kertaan. Kahden startin jälkeen lautakunta lähetti meidät sisään, sillä edellisessä kirjoituksessani mainitsema ensimmäisen päivän kaltainen ukkosmyrsky oli saapumassa Ranskan puolelta. Edellisellä kerralla meni niin mastoja kuin purjeita, joten tällä kertaa oli hyvä pelata varman päälle.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajaa vielä yksi karsintalähtö 10:ltä aamulla, tulla rantaan laskemaan pisteet, ja lähteä ulos uudestaan finaaleita varten. Valitettavasti tuuli teki harvinaiset tepposet, eli nousi ihan myrskylukemiin. Kävimme ulkona kokeilemassa miltä tuntuu purjehtia 30-40knotsia isossa aallokossa. Purjehdus, jos sitä selviytymistä nyt purjehtimiseksi voi kutsua, näytti sen verran riskaapelilta hommalta, että race comittee päätti lähettää meidät heti rantaan! Illalla tuuli tyyntyi, mutta virta nousi, ja race comittee ampui mitätöinti lipun päivän ainoalle startti yrityksille auringon laskun aikaan kello 21.

Finaalit purjehdittiin sitten tiukassa 20-30knotsia kelissä ja isossa aallokossa. Oli mahtava huomata, että itseasiassa pysyimme kärjen kyydissä hyvin! Typerät virheet kostautuivat jälleen, joista voi luetella heti ensimmäisen lähdön  megapannut ekalla slöörillä, ja kamojen laukeamisen: ensin kannesta irtosi stuuran räikkäploki ja seuraavana päivänä katkesi sitten stuuran levangin triangeli. Lukematon määrä pisteitä menetettiin, mutta lopputuloksissa olimme silti 19, joka on meidän tähän asti paras MM-sijoitus 120 veneen fleetissä.

Kisan loppupuolella meitä viihdyttämään saapui myös ruotsalainen rokkibändi Los Puukkos. Täyden vahvistinarsenaalin 30 minuutin pikakonsertti keskellä yötä meidän pihalla ilahdutti niin paikalle saapunutta yleisöä kuin naapureitakin, jotka totesivat seuraavana päivänä miten mukavaa, etteivät poliisit vaivaudu paikalle 30 minuutin vuoksi. Seuravana päivänä Los Puukkos esiintyi neparannassa purjehtijoiden pakatessa  veneitä. Keikka osoittautui menestykseksi, ja toivottavasti lisää on luvassa Suomessa…!

19 päivää Scheveningenissä veti meistä vedon pois, eikä vähiten kovan tuulen vuoksi vaan myös siksi, että tällä kertaa operoimme ensimmäistä kertaa kolmea vuokravenettä samaan aikaan! Rajusta säästä huolimatta vain yksi spinnupuomi katosi, joten hiukan tuuri oli myös pelissä. Nyt karavaanimme suuntaa Amsterdamiin nauttimaan iltapäivästä, ja sen jälkeen on aika saapua kotiin parin viikon lomalle. Seuraava kohde on Englannin Weymouth, joten kausi ei suinkaan ole vielä paketissa. Tarkoitus on vielä tsempata yksi kuukausi kovaa, ja lopettaa kausi Istanbulin EM-kisoihin elo- ja syyskuun vaihteessa.

Hyvää 470  kesää kaikille, ja pysykää kuulolla!

Videomateriaalia ensimmäisestä ja toisesta finaalipäivästä:

http://www.470worlds2010.com/video/video.asp?sfid=96&fid=flv&eid=15

http://www.470worlds2010.com/video/video.asp?sfid=99&fid=flv&eid=15

Hyvää iltaa herrasväki!

Näin kauden tärkeimmän arvokisan kynnyksellä luvattu alustusraportti venyi ensimmäiselle kisapäivällä. Myöhästyminen itsessään ei tällä kertaa ollut niin suuri synti, sillä yllättäen tuuli teki, kuten melkein joka kisassa tänä vuonna, tepposet ja niinpä 39:llä maalla höystetty vajaan 200:n veneen vahvuinen miesten ja naisten 470-fleetti sai taas odottaa.

Scheveningen on siitä mielenkiintoinen paikka, ettei vesille käytännössä pläkässä ole asiaa. Näin täysikuuyötä kohti lähestyttäessä vuoroveden aiheuttama virta voimistuu, ja aiheutti tänäänkin hauskan ilmiön: koko fleetti jahtasi styyran halssilla ankkuroidun starttiveneen peräpeiliä huonolla menestyksellä. Hitaimmat kryssijät haettiin jostain kilometrin päästä. Startit lykättiin ensin rannassa kello kahteen ja sitten neljään, jonka jälkeen lähetti lautakunta meidät vesille. Sääennuste lupasi rajua ukkosmyrskyä noin 100km/h puuskilla, eikä siinä mitään, mutta kun neljä omaa venettä on samalla radalla, alkaa sääennusteet kummasti kiinnostamaan. Ukkosmyrsky saapui yhtä arvaamatta kuin hollantilaisten jalkapallomenestys, ja ensin päälle vyöryi huikea pilvivalli, jonka matalimmat huiskat huitelivat jonkun verran mastoa korkeammalla. Jossain pilven sisässä salamoi, ja perässä seurasi epäilyttävä mustan harmaa seinä. Sen jälkeen näkyvyys katosi kirjaimellisesti kokonaan, ja vettä ja tuulta tuli koko kuukauden edestä. En ole aikaisemmin ollut lähellä merihätää sataman sisällä, vaikka kaiken näköistä on jo ehditty näkemään ja kokemaan. Onneksi vuokrafleetti selvisi vaurioitta, mutta sen sijaan useampi purjesetti ja masto paloiteltiin tänään sileäksi kuin hollantilainen juusto.

Lukuunottamatta tänäisen ukkoskuuroa en tiedä kuka valopää kehui Scheveningeniä tuuliseksi paikaksi, sillä olemme nyt parin viikon aikana nähneet tasan yhden tuulisen päivän. Edellisessä viestissä mainitut hullut paikalliset villiintyivät jalkapallon MM-kisojen finaalien lähistöllä: rantatörmältä veneisiin hyppineet lapsi-merirosvot siirtyivät lähitaistelusta “kättä pidempään” ja alkoivat heitellä kiven lohkareita alla purjehtivien atleettien iloksi. Pyry ja Made väistivät yhtä piraattien kuulaa, sen sijaan ukrainalaiset ottivat vissiin murikan vastaan. Myös piraattien vanhemmat tekivät näyttävän esittäytyisen keskellä neparantaa: kaksi perhettä päätti ottaa yhteen, kun kaksi autoa eivät mahtuneet ohittamaan toisiaan yhden tielle parkkeeratun nepan vuoksi. Tuntui täysin epätodelliselta seurata, kun neljä turvamiestä juoksi erottamaan toisiaan mukiloivat miehet ja vaimot toisistaan.

Viimeisenä erikoisuutena on vielä pakko mainita Intian innokkaat urheilijanuorukaiset, jotka ilmestyivät rantaan puolen päivän aikaan viimeisenä mittauspäivänä, eli päivää ennen kisoja. Purjehtijat olivat saapuneet kahden valmentajan voimin ilman venettä, eikä ilmoittautumistakaan oltu hoidettu. Tänä päivänä sääntöjä on näköjään kuitenkin löysätty sen verran, että ilmoittautuminen oli läpihuuto juttu, ja vuokravenekkin löydettiin viimein brassitytöiltä. Pisteet siis smoothista ajoituksesta!

Huomiseksi on luvattu mahdollisesti jo tuulta, joten silmät auki! THE HEAT IS ON!

Paluu arkeen oli tällä kertaa huomattavasti miellyttävä. Kesä on vierähtänyt jo heinäkuun puolelle, ja Euroopassa se tarkoittaa lämpimiä säitä, joka tekee purjehtimisesta Haagissa miellyttävää. Nyt jos koska on aika poimia tämän vuoden työn hedelmät, sillä meidän laivasto osallistuu näihin mittelöihin kokonaisuudessaan. Kolmen vuokraveneen (plus kumiveneen) samanaikainen ylläpito vaatii jo hiukan kokemusta ja aikaa, joten päätimme tulla hyvissä ajoin katsomaan, että hommat rullaa kuin lonkkarin vastavaihdetut laakerit. Ja tällä kertaa homma oli todella business, sillä “jouduimme” upgreidaamaan itsemme business-luokkaan finskin lennolla, jotta kaikki veneisiin tulevat purjeet saataisiin kyytiin ilmaiseksi!

Saavuimme majapaikkaamme illan suussa. Vieläkin on pakko hehkuttaa, kuinka helppo Hollannin junaverkosto on: juna lähtee suoraan Amsterdamin Schipolin lentokentän kellarista! Lenny nappasi meidät juna-asemalta kyytiin, ja sen jälkeen keskityttiinkin majoittautumiseen. Löysimme Brasilialaiset asiakkaamme, ja aamutuimaan lähdimme tsekauttamaan veneet.

Kun kaikki oli valmista ja veneet rikattu, pääsi tuuli kuolemaan, mutta lähdimme silti kokeilemaan uusia purjeita sataman paikalliseen termiikkiin. Costerin veljekset lipuivat satama-altaassa vastaan, ja kehottivat pysyttelemään aallonmurtajan sisällä, sillä ulkona virtasi sen verran kovaa ettei pläkässä pääsisi enää mitenkään rantaan ilman kumivenettä! Todellinen hasardi oli kuitenkin korkealta aallonmurtajalta hyppivät esi-teinit, jotka 20 päisenä laumana keksivät tulla valloittamaan meidän venettämme. Huvittuneena jouduin seuraamaan, kun Haagin sataman merirosvo-lauma roikkui spinnunskuuteista, laidoista ja peräsimistä, ja iloisesti venettä keinuttaen ja vettä enemmän tai vähemmän agressiivisesti päällemme läikyttäen huudahtelivat jengikiljahduksiaan, kuten “We are the pirates” tai “Westside! Westside!”. Onneksi uusi-seelantilaiset ja aussit tulivat kumiveneillä avuksi ja mr. kultamitalistin johdolla saimme taltutettua jopa innokkaimmat rosvot.

Tänään oli parempi onni, ja saimme purjehdittua sopivasti kevyen keskituulen kelissä. Uusi stuura tuntui toimivan, ja olimme välillä jopa yllättävän nopeita. Kun aloimme ajamaan treeniskaboja törmäsimme yllättävään ongelmaan: Kevyessä tuulessa ei tässä virrassa tulisi pääsemään rataa ympäri, eli odotamme mielenkiinnolla mitä näistä kisoista tulee! Suurin osa kaudesta on ajettu kevyessä kelissä, mikä ei meille ole valitettavasti ole ollut eduksi.

Seuraava päivitys lähempänä kisoja, sitä ennen kuitenkin mahdollinen kuvakavalkadi paikan päältä!