Turska2.net sailblog

Pitkä radiohiljaisuus on päättynyt, ja palasimme kotiin Juhannuksen viettoon Hollannin Haagin kautta tiedustellaksemme mitä tuleman pitäisi seuraavalla reissulla. Pitkä Kielin regatta oli hiukan vähemmän antoisa tänä vuonna, sillä startteja saatiin kasaan vain neljä (kolme ensimmäisenä, ja yksi viimeisenä ja sitten meiltä väliin jäänyt medal race). Lupasin kootut selitykset kisan jälkeen ja tässä niitä nyt sitten tulee: ensimmäisenä päivänä viimeisessä kovan kelin startissa antoi ylempi peräsinhela myöten viimeisellä ylämerkillä. Olimme luonnollisesti turvallisesti kakkosena, mutta aina ei voi voittaa ja tälläkin kertaa oli pakko ottaa purjeet alas ja “mela käteen”. Lähdimme miettimään syntynyttä vahinkoa paikalliseen, eli Luziferiin, ja onnekseni löysin kaverilta täysin vastaavan rosteri helan. Eli niin kuin Olli Posti taisi meille joskus todeta, sanotaan hiilikuidulle ei! Hiilikuituhelaa puolustaakseni vielä on pakko mainita että heloituskiireissä taisin porata peräsinakselin stopparin reiän liian lähelle peräsinkoteloa, ja luultavasti peräsinkotelon kääntely rikkoi helan jo itsestään… Lesson learned.

Oli siistiä kuitenkin huomata, että veneen modifikaatio toimi tämän setupin kanssa kuin saksalainen makkara oluen palan painikkeena, ja jälleen on yksi etappi saavutettu. Uusi vene tulee päivä päivältä hiukan tutummaksi (mahtaako johtua sitten tankkien pehmenemisestä). Tuttua oli myös Kielin leirielämä, joka vaati veronsa. Vaikka rankkaa työtä ei tällä kertaa seuranneet niinkään rankat huvit, oli vaikea nukkua kun koko kansa oli juhlatuulella. Ray Banit, tai Ray Banien sankojen mitä erilaisemmat versioinnit päässä iloitteleva nuoriso näytti todennäköisesti samalta kuin 70-luvun loppupuoliskolla. Samalta taitaa näyttää myös purjehdusten päänäyttämö Olympiazentrum, mutta niin myös toisaalta meidän veneluokkammekin!

Tällä kertaa loppusijoitus oli 34. eli aivan huipputulokseen ei ilman poisheittoja ja yhdellä dnf:llä yletty. Paras lähtö kotiin lähtö, sanoi tuntematon nero, ja niin myös tälläkin kertaa. Palasimme viettämään rattoisan juhannuksen Lauttasaaren kallioille hyvässä seurassa, ja nyt akut lähes ladattu torstain lähtöön. Valitettavasti joudumme jättämään tänä vuonna SM-kisat väliin, kun MM-kisojen alla meille tärkeä vuokrakausi on kuumimmillaan. Lupaamme kuitenkin ensi vuonna palata taas mittelöihin…!

Lämmintä ja napakkaa nepakesää kaikille lukijoille! Tämän vuoden kausi on pitkä joten pysykää kuulolla.

Hollannista palattuamme oli aika nauttia hiukan Suomen alkukesästä hyvässä seurassa. Kutsuimme Kanadalaiset kaverimme tutustumisretkelle, ja samalla kippari ehti myös käydä saattamassa koulun lahden toisella puolella päätökseen tältä vuodelta. Samalla hoitui vielä muutto takaisin Helsinkiin, sillä ensi syksy on pyhitetty näillä näkymin kokonaan harjoittelua varten!

Kieliin saavuimme aikaisin maanantai aamuna. Vuorossa olisi kauden kuudes Maailman Cup-skaba, joista me olemme tosiaan ajaneet jo viisi. Saksalaiset kaverimme venttailivat innolla rannassa, ja meidät vastaanotettiin juhlallisella tervetulias-kebab lounaalla. Oli hyvä palata jälleen sorvin ääreen, sillä uusi reissu tietää uusia projekteja, ja tällä kertaa myös työkaluja. Uudella kauhuelokuvistakin tutulla pistosahalla laitoimmekin mastokaulaosaston uuteen uskoon. Nyt masto ainakin mahtuu sisään!

Ja kuten arvata saattoi, kotona lähes kyynelehdittiin ilon kyynelistä, kun ilmoitimme edestä olevasta projektista. Pitäähän nyt lasten saada toteuttaa itseään… Viimeistelystä kuva myöhemmin!

Olimme tehokkaita ja kaikki oli hoidettu yhdessä iltapäivässä. Nyt takana on pari päivää treeniä kevyessä kelissä, ja tuntuu siltä että treenit ja saksalainen kebab purevat yhdessä hyvin. Huomiseksi on luvattu tuulta ja sateista, ja ylihuomisesta eteenpäin hyvää säätä eli pläkää! Kisojen aikana päivityksiä saattaa tulla harvakseltaan, sillä allekirjoittanut siirtyy camping-siten puolelle neljän pyörän majoitukseen. Kisojen jälkeen luvassa kuitenkin kootut selitykset!