Turska2.net sailblog

Viimeisestä päivityksestä onkin kulunut jo hetki, ja on aika kertoa hiukan viime päivien tapahtumista. Uusi veneemme herätti tuttuun tapaan huomiota rannassa niin mukavan värivalinnan kuin nätin heloituksen ansiosta (ruuvin kannatkin olivat mallia “Tapper”, eli talttapään kannat osoittivat kaikki keulasta perään)!

Ensimmäinen lähtö oli mukava aloittaa vauhdilla: shiftailevassa keskituulessa nousimme mukavasti ensimmäisellä lenssillä kärkeen. Valitettavasti pari venettä lurahti vasemmasta nurkasta ohi, mutta epäselvyyksiä uuden veneen vauhdista ei ollut. Tuulen tyynyttyä pysähdyimme startteja odotellessa itsekkin miettimään, että “vau”. Olimme vakuuttuneita kättemme työn taidosta, samalla kun italialaiset herjasivat meidän oppineen kaikki vilpilliset keinot italialaiselta valmentajaltamme. Samaisella pläkähetkellä taisi syntyä myös puolet niistä Medemblikin kuuluisista hyttysistä ja muista mukavista pörriäisistä ja vene täyttyi välittömästi kaikenlaisista ötököistä. Olimme sen hetken kunkkuja, ja oli aika helppo hymyillä. Ensimmäisten päivien jälkeen päädyimme 10:ksi, mutta sen jälkeen onni kääntyi.

Viimeiset päivät tarjosivat sitä itseään, eli kovaa Medemblikin maatuulta. Ekassa startissa mentiin yksi pinni alhaalla, viimeisessä lähdössä kaikki mikä irtosi. Viimeistä lähtöä taisimme vielä johtaa hetken ennen ylämerkkiä, mutta valitettavasti puuskien luku ei mennyt ihan nappiin, ja taka-vasen yllätti. Kovan tuulen vene ei ollut vielä ihan omillaan kovassa tuulessa, mikä ei tosin ollut kauhean yllättävää. Trimmejä ja tekniikkaa pitää vielä hioa. Kärjen vauhdissa kuitenkin mentiin, mutta jos haluaa tavoitella voittoa, pitää kulkea vähän kovempaa.

Lopputulos 23. oli ihan “jeppis kamaa”, eli olemme aikataulussa ja homma on mennyt eteenpäin. Kisa kovenee nyt vielä hetken aikaa tasaisesti, ja siihen pitäisi sitten vastata laittamalla vähän enemmän paukkuja kehiin. Kaupungilla kerrotaan, että on pikku hiljaa taas se aika olympiadista kun meidän on aika siirtyä taas täysipäiväisiksi purjehtijoiksi… ;)

Bisnes puolella hurisee myös hyvin, sillä vuokrakausi on alkanut. Kiirettä pitää hyvin koko elokuun loppuun, sillä kaikki veneet on buukattu.

Ainiin! Vielä palatakseni NJK Champions of Champions kisaan, joka purjehdittiin juuri ennen Medemblikin kisaa. 505-luokan porukkamme ajoi loistavasti ensimmäisenä päivänä Fleetti-kisan ylivoimaiseen voittoon, mutta valitettavasti panokset eivät ihan riittäneet match kisassa ja lopputulos oli viides. Kölivenepurjehtijat ja match racerit näyttivät tänä vuonna kyntensä, eikä meillä olisi ollut paljoa nokan koputtamista, jos Kenneth ‘Kentsu’ Thélen ei olisi ollut kirittämässä meitä. Kiitos koko tiimille – teamspirit oli mahtava, ja sen taisivat huomata myös muut tiimit! Ensi vuonna sitten isommin…!

Medemblikin kisan jälkeen lähdimme heti ajomatkalle kohti seuraavaa etappia, eli Kieliä. Valitettavasti kukaan ei ennen skabaa odottanut, että viimeistä “last racea” oikeasti olisi ajettu, ja samalla allekirjoittanut missasi tärkeän tentin. Finnairin plussapisteet tarjoavat meille onneksi huomenna lennot Hampurista kotiin. Sitä ennen juhlitaan kuitenkin allekirjoittaneen syntymäpäivät Kielin raitilla vanhan ajan malliin saksalaisvahvistusten kanssa.

Peace & pysykää kuulolla, tarina jatkuu…!

Tässä vielä kuvasarjaa viime viikon työstä! 4 täyttä työpäivää, ja kolme autossa nukuttua yötä myöhemmin oli suurin osa urakasta tehty. Pääsimme vesille mukanaan 8-10m/s keliin, ja pakko hehkuttaa, että kun itse tekee, niin homma toimii! Rutikuivat tankit, ja systeemit toimii!

Nyt allekirjoittanut on lepuuttelemassa Suomen maankamaralla, ja valmistautuu huomiseen kölivenemittelöön. Tiiminä on Joonas-Kenneth Thelen-Micke Wolontis-Sampsa Hyysalo ja panoksena Suomen mestarien virallinen parhausjärjestys.

Niin fyysisesti ja kuin henkisesti “kevyen” viikon jälkeen on hyvä jatkaa pienellä työrupeamalla keväisessä Amsterdamissa. Samaan aikaan kun Suomessa ilakoidaan ilman paitaa terasilla välimerellisissä olosuhteissa, Hollannin puolella on puolipilvistä, jokseenkin tuulista ja about +9C. Toisaalta pienet koettelemukset ovat todettu hyväksi. Ihminenhän on heikossa tilassa luovimmillaan, joten senpä takia fyysisen harjoittelun tärkeyden korostamisen voi todeta yliarvostetuksi. Tosin meidän tiimi yrittää nykyään tälläkin osa-alueella pelata varman päälle… Joka tapauksessa, tekstiä on jälleen luvassa.

Hollanti on mielestäni tuntunut aina aika maanläheiseltä maalta: kaiken karvaiset villi- ja kotieläimet juoksentelevat jaloissa ja ääntelevät sen verran iloisesti, että välillä tuntuu siltä kuin Medemblik olisi Euroopan oma Nooan arkki. Hollantilaisten keskittyessä arkin suunnitteluun me paneudumme edellisissä viesteissä esitellyn uuden veneen heloittamiseen, sillä tällä hetkellä vuokra-aikataulut täyttyivätkin odottamatta myös Hollannin kisan osalta. Näillä näkymin koko kesän tarjonta on full-booked, eli Eestin hustlaus-koulutus on laitettu tehokkaasti teoriasta käytäntöön.

Projektin kirityksen vuoksi majoituksena on toiminut neljän renkaan autohotelli Ford Transit. Uskoisimme veneen heloituksen olevan 100% valmis huomenna, ja pääsemme aloittamaan narutyöt, joten luvassa on läheisen asuntolan bungalow. Tämän jälkeen rikataan kaksi vuokravenettä, lasketaan kumppari, ja tehdään varusteinventaario (jotta puuttuvat osat voidaan hätäisesti tuoda Suomesta), ja sen jälkeen siirrytään lepuuttelemaan Amsterdamiin.

Ai niin! Ensi viikonlopuksi allekirjoittanut saapuu pikavisiitille Suomeen purjehtimaan Champions kisan, jossa vastakkain on kaikkien luokkien Suomen mestarit. Vaikka muutama kovis, kuten 49er Lauri& Kalle puuttuvat, saadaan varmaan hyvät rähinät aikaan kun muissa veneissä vastassa on esimerkiksi Sari Multala, Tenkasen siskokset, ja Roope Suomalainen. Edustan skaboissa yllättäen 505-luokkaa, joten tarjolla on oikean kokoisia gasteja! Katsotaan miten käy.

Näinä aikoina on hyvä ottaa katsaus vanhoihin kirjoituksiin, ja huokaista miten hauskaa, että on viimeinkin jotain kirjoitettavaa. Ilman vastoinkäymisiä, ja hyvin suunniteltuna tämä homma alkaa nykyisellään muistuttamaan hiukan liian paljon ammattiurheilua, mutta onneksi luonnon- ja muut mullistukset voivat välillä puuttua peliin. Katastrophi-kevyen kisan jälkeen saimme kamat, eli vuokralaivueen ja uuden ruuhen, pakattua. Meille avautui tilaisuus viettää hetken laadukasta vapaa aikaa, ja saimme seuraa Marseillesissa opiskelevasta kaveristani Sinnasta. Lähdimme yhdessä tutkimusretkelle Porquerollin mystiselle saarelle, joka on läheisestä sijainnistaan huolimatta aina tuntunut olevan niin kaukana. Löysimme unelma laguunin, jossa vapun aatto kuluikin sitten muutaman tunnin ajan rattoisasti.

Palataanpa vielä kisaan. Toiveemme toteutui, ja saimme hiukan tuulta! Pidennetyt karsintalähdöt kääntyivät meidän eduksemme, ja Niksun noustessa kevyessä keskituulessa trapetsille nousi tuloksetkin, ja nousimme kertaheitoilla 25. Valitettavasti viimeinen kisapäivä, jolloin tuuli pyöri kuin hilla poron vatsalaukussa, oli taas tuuleton, ja näin ollen hasardi. Loppusijoitus kisasta oli 33, ja hyvä niin, sillä moni eturivin stara joutui taipumaan Hyeresin kevyissä ja vaihtelevissa tuulissa ja purjehtimaan pökä eli b-finaalissa. Näyttääkin tällä hetkellä siltä, että olemme yksi fleetin varmimmista suorittajista: tuulesta riippumatta kaikki kisat akselilla 20-30 ilman yli- tai alisuorituksia.

Hyèresistä ajoimme Marseillesin kautta Amsterdamiin, josta kirjoitan tätä blogimerkintää. Löysin hävinneeksi luullun kameran, ja otin vapauden päivittää edellisiä viestejä alunperin niihin tarkoitetuilla kuvilla. Skrollatkaa siis alas, kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Uusia aktiviteettejä on luvassa 15.5 alkaen, kun paluulento laskeutuu Amsterdamin liberaalismieliseen kaupunkiin. Edessä on uuden veneen viimeistely, kastajaiset ja Medemblikin Maailman Cup regatta! Pysykää siis kuulolla, kausi on vasta alussa!

Peace.