Turska2.net sailblog

Helsinki-Turku-Tukholma-Hyéres-Milano-Hyéres retkestä on jo ehtinyt vierähtää tovi, ja ajokrapula alkaa pikku hiljaa hellittää. On uskomatonta, miten meille niin vähäpätöinen asia kuin pikku tulivuoren purkaus-törähdys voi vaikuttaa meidän suunnitelmiin niin radikaalisti. Ajoimme Ruotsin läpi luonnollisesti 140km/h lasissa, ja Saksaan saavuttuamme marssitahti nousi 160km/h. Parin liikenneruuhkan, pakollisten tankkausten ja ruokalujen jälkeen saavuimme 25 tunnin jälkeen Hyéresiin. Ehdimme nukkua yön yli, jonka jälkeen vuorossa oli kello kuudelta alkava moottorimarssi kohti Italian Milanoa. Tarkoitus oli siirtyä Milanoon kahdella autolla, ensinnäkin siitä syystä, että “ylimääräinen” auto, jolla Suomesta tänne matkasimme, lähtisi takaisin kotireissulle kuljettamaan Italialaiseen ruokavalioon väsyneitä suomalaisia matkailijoita takaisin kotimaahan, ja samalla saisimme noudettua uuden veneemme Nautivelan (kyllä, luitte oikein) tehtaalta vieläpä ennalta sovittuna aikana.

Veneen nouto foilien hienosäätämisineen sujui hyvin, ja pian olimmekin jo taas tutussa Hyéresissä. Kolmen päivän yhtäjaksoisen matkaamisen jälkeen uni kyllä maistui…

Edessä oli kisavalmistautuminen ja saman aikainen veneen heloitusprojekti, jonka ohessa ylimääräisinä puhdetöinä piti harrastaa vieläpä läksyjä. Laskimme uuden veneen pihallemme, ja toimme yhden vuokraveneistä viereen mallikappaleeksi. Valmentaja-Lefko on kokenut heloittaja, ja opimmekin että punaviini on väsyneen heloittajan paras ystävä. Hienona detailina mainittakoon veneen purppurainen pohjan väritys, josta viinilaikut eivät erotu. Kuvia heloituksen edistymisestä on saatavilla pika puolin, kunhan kamera löytyy. Pakko sanoa, että Nautivela ei ole koskaan ennen näyttänyt näin hienolta.

Sitten kisaan. Saavuttuamme tänne paikan päälle on tuuli päättänyt pysytellä visusti piilossa. Lämmintä on sen sijaan ollut, eli tätä reissua voisi kuvailla kohtalaisen kalliiksi yhtäjaksoiseksi solarium-visiitiksi. Ensimmäisenä kisapäivä odoteltiin 6 tuntia merellä tuulta, joka ei koskaan tullut. Toisena päivänä odoteltiin taas, ja ajettiin pari starttia naurettavan marginaalisissa keleissä, joissa ei pitäisi kisata. Hyvä ranskalaisille, jotka näyttävät tosin liikkuvan kelissä kuin kelissä. Arpaonni, painottaen sanaa onni, ei valitettavasti ollut meidän kohdalla ja kaikki valinnat tuntuivat menevän pieleen. Ensimmäisessä lähdössä yksi kardinaalivirhe tiputti meidät mukavasti 20 sijan kieppeiltä lähes viimeiseksi, eikä toisen lähdön 22. paljoa lohduttanut. Tänään rantaan palattiin kaksi kertaa, ja viimein tuuli nousi kuin nousikin, ja saimme ajettua startin kunnon trapetsikelissä. Keskituuli sopii meille ja vene kiitää kuin raketti. Vähän ehkä liiankin kovaa ja holtittomasti, sillä epäonnistunut lee bow viimeisellä ylämerkillä pakotti meidät tekemään 720. Rangaistuskierroksia nautiskellessa onnistuimme vielä rikkomaan hollantilaisiakin, joten edessä oli uusi 720 heti peräkanaan. Tipuimme viidenneltä sijalta kymmenenneksi.

Huomenna edessä on kolme karsintalähtöä, sillä kolme starttia ei mahdollista vielä finaaleihin siirtymistä. Toivomme trapetsikeliä, mutta sääennuste lupaa pläkää.

Joskus kaikki ei mene aivan nappiin. Allekirjoittaneen elämän uhkapelin low peak alkoi liian hyvin sujuneen Palman matkan jälkimmäisinä päivinä pirteällä flunssalla, ja kotimaan viikkokin alkoi alakuloisesti isoisän hautajaisilta. Koulu etelänaapurissa ei ottanut sujuakseen, ja matka pohjoiseenkin osoittautui tuloksettomaksi ja takaisin tultiin tyhjin käsin ilman tyttöystävää. Joskus on tarpeellista ottaa hiukan takkiin, ja varmuuden vuoksi oli joku tällä välillä murtautunut mun autoon Tallinnassa kotipihalla. Seuraavana päivänä, ennen kuin oli aika palata kotiin valmistautumaan Hyéresin matkaan, ilmoitti mutsi suru-uutiset: toinenkin isoisä nukkui pois. Tämän jälkeen tulivuoren tuhka sulki Suomen ilmatilan ja pilasi meidän suunnitelmat Nizzaan lentämisestä perjantaina. Kaikki suunnitelmat treeneistä, ja uuden veneen noutamisesta maanantaina olivat vaarassa. Oli siis aika palata “back to basics” Rip Curlin poikien kanssa ja lepuuttaa hiukan aivoja…

Onneksi pienet vastoinkäymiset eivät kaada tätä tiimiä. Vaikka välillä uloste tuntuu “lentävän tuulettimen läpi”, pitää kaikesta päästä yli. Nopean kriisipalaverin jälkeen eilen illalla päätimme unohtaa lennot, ja lähteä aamulla autolla kohti Ranskaa. Auto täyttyi samantien tutulla tiimillä, kun Rosa, Jossu ja saksalaisvahvistus Jappe mielivät mukaan. Maailmancup-kisat Hyéresissä alkaa 25.4 Sunnuntaina. Kovan tuulen skaban maineessa olleella kisalla on tapana yleensä olla kevyt tuulinen, joten katsotaan mitä tänä vuonna on luvassa, ehkä pakkasta ja viikko mistraalia?

Kun olympiadi siirtyy toiselle vuodelle, voidaan sanoa että kilpailu oikeastaan vasta alkaa. Näin on perinteisesti ollut olympialuokissa. Tämän vuoden tulos 27. oli yhden pykälän huonompi, mutta toisaalta fleetti oli isompi (470 oli tänäkin vuonna purjehtijamäärältään isoin luokka) ja paljon kovatasoisempi. Viimeisimmätkin vielä jäljellä olevat vanhat ketkut ovat heränneet olympia-krapulasta ja treenanneet talven samalla kun nuoret ja nälkäiset ovat tehneet armotta töitä päästäkseen samalle levelille. Myös meidän taso on selkeästi noussut viime kaudesta, vaikka se ei nyt ehkä heijastu tuloksiin tällä hetkellä. Niksu oli valitettavasti alku kisan kipeänä, mikä vaikutti kyllä selkeästi suoritukseen, mutta vaikka starttaaminen ei ehkä onnistunut, katastrofeilta vältyttiin. Kisan kolmantena päivänä keli nousi myrskylukemiin, ja nepat pysyivät visusti rannassa. Illalla, kun purjelaudat lähetettiin kisamaan, sain viimein kauden ensimmäiset surffipäivät plakkariin Palman lahden secretspotilla muutaman lokaalin kanssa

Välttämätön luksus, eli lentomatkailu, on valjastettu nyt äärimmäisen tehokkaasti käyttöön, kun juniorit matkustavat meidän autolla ja veneet perässä seuraavaan kohteeseen. On monta keinoa pitää itsensä kiireisenä, ja tällä kertaa ainakin allerkirjoittaneen ajasta leijonasosan vie opiskelu, minkä takia useamman treenin päivässä vetäminen on välillä hankalahkoa. Mikäli keväinen kehitys jatkuu kuitenkin suotuisana, saattamme vetäytyä syyskaudeksi joko karibialle tai australiaan hiomaan fysiikkaa, kovan tuulen vauhtia ja tekniikkaa! Tämä tarkoittaa sitä, että osa-aikaiset purjehtijat siirtyvät jälleen täyspäiväisiksi.

Paluu etelään tapahtuu ensi viikolla, kunhan opiskelut Suomenlahden eteläpuolella ja tyttöystävä Suomi-neidon pohjoispuolella on hoidettu. Ohjelmassa on lento Nizzaan, jonka jälkeen matka vie Milanoon uuden veneen noutoon! Vene duunataan vanhan perinteen mukaan, ja valmistuttuaan se esitellään tässä blogissa. Huhujen mukaan pohjan väri on tumman lila…!