Turska2.net sailblog

Aika kuluu kuin siivillä. Faija kertoi joskus kauhutarinan vuoden 1979 Kielin viikosta, kun vettä satoi päivin ja öin kaatamalla, teltta vuosi kuin vuoden vanha Nautivela ja märkäpuvut roikkuivat ulkona orrella kuivumassa riippuen 90 asteen kulmassa 40knotsin tuulessa. Kolme vuosikymmentä myöhemmin jälkikasvu palasi samalle leirintäalueelle, ja nautti lähinnä tuulettomista päivistä, hyvästä seurasta ja välillä jopa saksalaisista oluista. Ja sanomattakin on selvää, että aiheutimme niin ihastusta kuin pahennustakin. Amerikkalaisilla vahvistettu suomalaisjoukkue, tai suomalaisilla vahvistettu amerikkalaisjoukkue pärjäsi Kevinin johdolla hyvin, ja sijoitukseksi taistelimme 16. sijan. Taakse jäi ainakin muutama raudan luja purjehtija… Yritimme karvaasti taistella kolmannen lähdön black flägiä pois redressillä: väitimme korealaisen tuupanneen meidät starttilinjalla yli. Jostain kumman syystä Jury ei uskonut (korealainen oli meidän kanssa lähes samaa mieltä).

Niin hieno tapahtuma kuin Kielerwochekin on, tarvitaan välillä lepoa. Nuoremmat ja virkeämmät rantasankarit jäivät Kieliin pitämään huolen, että kumivene ja muut varusteet pysyvät ehjänä, ja senior helmsman poistui areenalta takaisin Helsinkiin rauhoittumaan. Kun ikää tulee lisää, osaa myös lepoa välillä arvostaa… Siitä huolimatta ohje sääntömme pitää, eli ‘elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi’ mikä kaiketi tarkoittaa täysillä.

Paljon saatiin siis aikaan, ja niin paljon jäi tekemättä. Kaksi viimeistä skabaa olivat tosi kevyt tuuliset, joten vesitunteja kertyi huonosti. Kuitenkin saimme arvokasta kokemusta samassa veneessä olemisesta kisan aikana. Homma kehittyy päivä päivältä, ja tämän hetken fiilikset ovat että nyt on parasta takoa kun rauta hohkaa. Amerikkalaiset ystävämme kutsuivat meidät syksyllä treenaamaan karibialle hiukan pidemmäksi aikaa, joten ensi kauden suunnitelmia ollaan kovaa tahtia rustaamassa, samalla kuin uudet seikkailut siintävät horisontissa. Senior helm Lindgren siirtyy torstaista eteenpäin hetkeksi valmennusjohtoon, ja matka helsinki-vantaalta vie Berliiniin, jossa Niksu odottaa veneiden kanssa samalla nauttien saksalaisesta vieraanvaraisuudesta. Sieltä ajotiimi Nina-Niklas-Joonas (Nina on Niksun kippari seuraavassa kisassa) suuntaavat yhdessä renkaat ulvoen Kreikan Thessalonikiin. Seurueeseemme paikan päällä liittyy kaksi amerikkalaista tyttöä, joita Joonas valmentaa, tehostettuna Pyryllä ja Madella! Eli pysykää kuulolla, ja enjoy the ride!

Teemme jälleen uusia urotekoja Suomen 470-historiassa osallistumalla Kielin Regattaan. Perinteisesti suomalaiset nepapurjehtijat ovat valinneet suomalaisen juhannuksen Kielin sijaan, mutta tällä kertaa ei sääennusteen johdosta kesäjuhla oman maan kamaralla ole tuskin kauheasti parempi. Majoitukseksi olemme valinneet perinteisen Kielin campingin, mikä näin sadesäällä antaa mukavan ensi kosketuksen Saksan maahan ja kulttuuriin.

Rata-alueelle on tosiaan pirun pitkä matka. Onneksemme meillä on tällä kertaa vierailevana coachina Kevin Burnham! Lupaammekin ottaa Kevinin ohjeet ja esimerkin vastaan kirjaimellisesti kaikilla rintamilla… Perinteiseltä rata-alueelta ollaan siirrytty vielä kauemmas, vanhalle Tornado alueelle. Hinauksessa radalle menee tunnin verran, joten meidän pitää kuulemma lähtöä vesille jo klo 9 (shit). Kävimme tänään vesillä, ja kova tuuli tuntui sujuvan kohtalaisesti (pysyimme Costerien kyydissä). Huomenna on ohjelmassa kaksi lähtöä, ja hiukan keliäkin. Katsotaan mihin paukut riittävät!

EM-kisat ovat ohi ja kisateltan ilmainen olut loppu. Jatkuva kisa siitä, kuka saa nopeiten pressun veneen päältä, kulkee hinauksessa rata-alueelle ja palaa nopeiten takaisin laittamaan pressua päälle on jo historiaa. Balatonin jälkeen luulin, että pahimmat reiät on jo nähty mutta ei, Lake Traunsee todisti, että vielä oli jotain näkemättä. Saimme aikaiseksi viikon aikana kahdeksan lähtöä, joista viimeinen ajettiin kello 7 aamulla aamutuulessa. Erittäin uninen gasti oli skarppina, ja naulasi vendat oikein mukavassa keski tuulessa, joka riitti sijaan 17. ja näin ollen nosti meidät 25:ksi. Vaikka ‘ikuinen epäonni’ välillä vaivasikin kisan aikana (jostain syystä lähdöt pistetään poikki aina silloin kun suomalaisella menee hyvin), oli olosuhteet samat kaikille ja hissi kävi myös muilla alaspäin. Voittajaksi selviytyi miehissä Japanin miehistö (virallinen titteli Sime Fantelalle) ja naisissa Italian Giulia Contille. Eli paras voitti jälleen kerran…

Toukokuun huikean valmistautumisen ja kisaa edeltäneiden ‘herkistely’ treenien jälkeen voimme todeta, että nämä skabat olivat varsin onnistuneet ja 25. sija meidän paras EM-sijoitus. Eli tästä on hyvä alkaa, ja toivottavasti mennä myös eteenpäin. Rajoja on rikottu taas koko vuoden edestä, sen sijaan tulosrajaa ei: olimme 13. Euroopan maa eli liiton joukkueeseen ei taida vieläkään olla asiaa. Siitä huolimatta nyt sitten voittoa hakemaan Kielistä! Kuuma nepakesä jatkuu seuraavana Saksan etapilla, ja tulossa on saksalaisittain överiksi vedettyjä treenejä, kaljaa ja bratwursteja, eli pysykää kuulolla.

Ylös alas mennään ja tullaan, välillä niin tuloksissa kuin omalle vuoristokämpällä mentäessä. Purjehtijat ovat viihtyneet oikein hyvin raikkaassa vuoristoilmassa, meillä on näköjään lampaiden lisäksi runsasti myös lautakasoja ja peuroja, jotka pimeällä luisuvat tai loikkivat mielellään auton eteen… Neljäs kisa-aamu täällä Traunseella valkeni yllättäen tuulettomana. Kuinka ollakkaan, sillä tänä aamuna piti viimeinen karsintalähtö ajaa aamutuulessa.  Muut aamut ovat olleet kohtuullisen tuulisia, ja päivisin on sitten lämpötila ja ties mitkä muut tekijät (itävaltalainen olut?) häirinneet keliä.

Aamut on siis tultu reippaassa alamäessä kämpiltä alas, mutta tuloskehitys osoittaa nousevaa sarjaa: 22, 21, 14, 10, ja 9. Näin tärkeimmän kisakauden alla on kiva kommentoida ekasta päivästä, että onpas taidot ruosteessa. Toukokuun ilman vesitunteja näkyi heti, mutta näköjää homma alkoi toimia aika nopeasti uudestaan. Kamat on kunnossa ja vene liikkuu, isompi probleema on pysyä kaikissa shifteissä ja puuskissa mukana. Välillä lipsahdus ei maksa mitään, välillä takkiin tulee parikymmentä sijaa. Seuraaviksi päiviksi on yllättäen luvattu kevyttä tuulta ja sadetta, ja ihmetystä on itävallan kansallispukujen lisäksi tuottanut kysymys miksi arvokisoja ylipäätänsä tuodaan tällaisiin luukkuihin.

Järvitarkkailuasema kuittaa, lisää infoa parin päivän päästä…

Morjens! Vaikka viime päivityksestä onkin jo vierähtänyt tovi, olemme vielä elossa ja still doing the thing. Rankka keväinen Euroopan turnee otti veronsa, ja Hyéresin viimeisen illan juhlista alkanut sairastelukierre jatkui koko toukokuun, joten vesillä ei paljon käyty. Täydellinen valmistauminen siis EM-kisoihin!

Istun tällä hetkellä Itävaltalaisen pursiseuran kuistilla (paikallinen säätarkkailuasema). Lake Traunsee saattaa olla jopa surkeampi shittiluukku kuin Balaton, vaikka tosin ihmiset ovat sivistyneempiä, ja vuoret mahtavampia. Majoituimme aluksi johonkin kaukaiseen hotelliin, jonka jopa onnistuneen tinkimisen jälkeen totesimme liian kalliiksi. Tytöt lähtivät tiedustelemaan kämppää, ja löysimmekin lähistöltä sopivan vuoristomökin, johon 7 henkilöä mahtuu mukavasti. Meillä on jopa oma navetta, ja mahtava longboard track (tästä tulee lisää footagea myöhemmin).

EM-kilpailut starttaavat sopivasti meidän nepakesän. Matkaamme täältä seuraavaksi Kieliin, jonka jälkeen huilitaan hetki himassa. Sen jälkeen lähdemme porukalla Kreikkaan J-MM-kisoihin (Joonakselle työmatka, Niksu gastaa Ninaa). Kreikasta matka jatkuu Ruotsiin, Ruotsin jälkeen Tanskaan Kööpenhaminaan ja sieltä viimein Englantiin Weymouthiin. Kun Transitin keula kääntyy kohti pohjoisia leveyksiä ollaankin jo sopivasti syyskuun puolella! Tämä merkitsee jälleen opiskelujen alkua, ja kipparin “linnoittautumista” eli muuttoa takaisin Tallinnaan. Eli pysykää kuulolla sillä tässä reissussa tulee takuuvarmasti olemaan ainekset yhteen tai useampaan toiminta/komediaelokuvaan