Takaisin sateeseen
October 24th, 2008Paluu karuun todellisuuteen, eli pohjoisen arktiseen kylmyyteen (tai Tallinnan kaduille), oli tällä kertaa kivuttomampi kuin yleensä. Kun matkustusmäärä ja siten myös stressi vähenee, tapahtuu ihmeitä, kuten pitkästä aikaa purjehduksesta nauttiminen. Italialainen ruoka (ja olut) oli todella hyvää, pääasiallisesti Micken ja Eugenian ansioista: Micke panosti joka päivä deluxe-luokan eväisiin, ja ylipainoisen nepakipparin näyttäessä vähänkin nälkäiseltä Eugenia laittoi heti pastat tulelle…. Toisaalta emäntä myös juoksutti meikää, eli välillä käytiin myös tunnin lenkillä. Valitettavasti näillä lenkeillä ei kompensoitu koko reissun kalorikuormaa, ja vaaka huusi jälleen leipää maanantai aamuna. Harmi, koska edessä on Vierumäen kuntotestit lauantaille, ja keveydestähän on tunnetusti pyöräilyssä etua.
Inna nutshell Palermon MM-kisat olivat sopivan chillit kokoontumisajot. Tunnelma tässä “jokamiehen” luokassa on paljon vapaantuneempi, ja paljon tietoa, joista olympialuokissa on totuttu maksamaan liikkuu myös ilmaiseksi… Paikalla oli paljon pro- tai semi-pro-purjehtijoita, mutta yleisessä tasossa on vielä pieni matka olympialuokkien mätsäämiseen… ;) Kuuden erittäin vaihtelevissa ajettujen lähtöjen jälkeen totesin, että me ollaan selkeästi parempia heti kun tuuli nousee riittäviin lukemiin. Ei sinänsä, että oltaisiin Micken kanssa liian painavia, tai että välimeren choppi hidastaisi venettä liikaa, mutta moni tiimi nyt vaan oli selkeästi tähän paattiin liian kevyitä. Loppusijoitus 31. / 122. alitti juuri epävirallisen tulostavoitteen, mutta täytyy olla kaikin puolin tyytyväinen uuteen aluevaltaukseen. Ja onneksi italialaisten vieraanvaraisuus piti mielenkiinnon suurimman osan ajasta poissa tulosluetteloiden puolelta.
Myös surffikausi on täällä Eestissä nyt avattu. Lähdin takki täysin auki kohti Väänä beachiä keskiviikkona, eli ilman eväruuvia (kiitti joku loco) ja käsitystä kelistä. Perillä odotti head high linjaa ja erittäin räkivää sideshore 9-13m/s keliä. Pyörimiseksihän se meni, kun 82L Fanatic Goya ei suurinta osaa ajasta jaksanut kantaa meikää edes ulos. Näin parin vuoden tauon jälkeen isompi lauta olisi kelvannut, ja ratkaisu odottaakin kotona: 95L F2 Maui Project. Pakko kuitenkin hehkuttaa: eka jiippi kokonaan plaanissa, ja yksi kunnolla otettu aalto ;) Back to basics kuitenkin nyt…
