Turska2.net sailblog

Viime viikot ovat kuluneet semi-ahkerissa merkeissä, eli ollaan lähes pelkästään luettu pääsykokeisiin. Pakko kyllä myöntää, että välillä allekirjoittanut on yllätetty liian usein veneen-raksaus hommista, mikä tuntuu huvittavan suurta yleisöä (joo joo, kyllä mä luen) :). Muutamat liian harvat kerrat ollaan käyty vesillä, ja on pakko sanoa, että kyllä siellä ulkona jo viluisimmatkin tarkenee hyvin. Vedettiin sunnuntaina parin tunnin kryssi kauas horisonttiin, ja tultiin takaisin nautittava slalom-lenssi kovaksi keskituuleksi tyyntyneessä tuulessa, ja juhlaahan se oli.

Ensi viikon keskiviikkona hellittää mun urakka, ja samana päivänä kaikki ovat myös tervetulleita Pihlajasaareen juhlistamaan synttäreitäni (venekuljetus järjestyy HSK:lta, tai sitten Hernesaaren kärjestä, sinne kulkee bussit 16 ja 14B). Juuson urakka jatkuu vielä kesäkuun ekalle viikolle tiistaille, eli sen jälkeen aletaa veneitä paukuttaa taas tosissaan!

Piristyksenä vielä aurinkoinen kuva alamerkin kierrosta, noi takana olevat ukrainalaiset pellet oli juuri alamerkin kierrossa töräyttäneet Turska3:n hanuriin jättäen vielä korjaamattoman pusun. Kiitos Navigarelle kun julkaisitte sen lehdessä!

Olemme jälleen saaneet näkyvyyttä Vene-lehdeltä. Juttu jatkaa samaa tuttua kaavaa, jonka yhteisenä tekijänä ovat meidän epäonnistumiset. Eli kun hommat menee päin mäntyä tai toista venettä, ilmestyy Vene-lehteen juhlava kirjoitus.

“Sen sijaan 470-miehet rypevät kaikki tulosluettelon kolmannella sivulla…”

Lyhyt mutta ytimekäs juttu! Sarja alkoi jo muutama vuotta sitten, kun aloitimme nepailun, jolloin kirjoitettiin kutakuinkin, että “Märt Loogin valmentamista uusista nepajunioreista tuskin tulee yhtään mitään vielä muutamaan vuoteen”. Ensiesiintymisemme niin laadukkaana tunnetussa suomalaisessa purjehdusmediassa ja vieläpä niin nuorella iällä! Olimme juuri täyttäneet 15. Valitettavasti teksti kuitenkin sisälsi yhden asiavirheen, joka koski valmennusta: meitä ei valmentanut silloin kukaan, vaikka papereissa ehkä niin lukikin. Nyt ne muutamat vuodet ovat kuluneet, ja pikku hiljaa alamme kolkutella ovea, josko sinne gold fleetiin mahtuisi. Töitä on kuitenkin vielä tehtävä. Silti, mahtoiko tämä tuorein näinkin ylevä huomio valtakunnallisesti ehkä tärkeimmässä venealan lehdessä olla tarpeen – varsinkin kun huomioi, että suurimmalla osalla muista suomalaisista Palma-regatta meni aivan yhtä päin rektaalia.

Onko tarkoituksen mukaista luoda sitkeästi kuvaa nepailijoista Suomen antisankareina? Jostain syystä ne positiiviset hetket ja onnistumiset eivät ole uutisen arvoisia. Näin on käynyt tytöillemme, joiden onnistumisia ei ole noteerattu ollenkaan. Mahtaako kenties kirjoittajalla itsellään olla jotain hampaan kolossa, kun jutut kerta kerralta tuntuvat yhä puolueellisemmilta.

Kari Wilén, jos et keksi mitään fiksumpaa kirjoittamista meistä, voisitko edes jättää kokonaan kirjoittamatta.