Turska2.net sailblog

Yep that’s right. From Hungary, second last night. Shot by me naturally ;) Happy mid-summer to everybody!

Moikka, palasimme takaisin Unkarista tietysti suoraan kasarmille, ja nyt jo ollaan kotona. Lopputulokset olivat 77. / 112., eli silver fleetin jämiä, ja siksi oli myös tylsää ettei finaalia ajettu tuulen puutteen vuoksi. Tavoitteet kuitenkin täyttyivät nipin napin, vaikkei tyytyväisiä oltukkaan :)

Nyt meidän übercoolille saitille on tullut ongelmaspämmiä joltain saakelin “penis enlargement”-mainostajilta (miten ne voikin tietää kaiken! ;)). Delete-nappia saa tunnin välein naputella armottomasti, jotta roskakommentit katoaisi. Mikä neuvoksi? Lisäksi jos joku vielä osaisi opastaa tuon yläpuolellä möllöttävän sinisen neliön vaihtamisen kuvaksi, niin olisin erittäin onnellinen.

Hauskaa Juhannusta kaikille, turska katoaa maan alle kolttosia tekemähän, katsotaan kuka on elossa ja kuka menettänyt kasvonsa myöhemmin!

Edit: siistitty kieliasu

Plop. Tänään vain yksi lähtö. Kaikki suomalaiset suoriutuivat huonosti, me esitimme hienon demonstraation miten tippua ensimmäisiltä sijoilta viimeisille :) Parempi kun ei mitään… Loppusijoitus 27. Ei näin. Erittäin kevyt tuuli, 0-1m/s, ja vajaa parin tunnin startti (pilli oli hukassa ja paukut ilmeisesti loppu, kun eivät keskeyttäneet starttia). Peace ja myöhemmin lisää.

Edit: ruma kieliasu

Jees, olemme kotiutuneet Balatonille vaihtelevin menestyksin. Asiaan tietysti kuului, että meikä eli Joonas, tulin jälleen kipeäksi ja vietin kolme ensimmäistä päivää sängyssä. Siitä olikin sitten kiva tulla kisaan kylmiltään :). Tätä sairastelua on jatkunut Itävallan keikasta (eli muutama viikkoa takaperin), siten että silloin tällöin nousee hiukkasen yli 37 astetta lämpöä ja olo on mitä kurjin. Nenä ei kuitenkaan vuoda, eikä kurkku ole kipeä… Saattoi se lämpö käydä 38 välillä. Anyways, ensimmäinen asia mikä Unkarissa on pistänyt silmään on kehno mutta halpa ruoka ja aivan käsittämätön määrä tissibaareja! Niitä on yläkerrassa, alakerrassa, kadun kulmissa, kujan päissä, aukioilla ja historiallisten monumenttien kupeessa. Miten ihmeessä unkarilaiset tytöt riittävät näihin kaikkiin (taitaa olla yleisin kesätöiden tulon lähde?)?

Kisat alkoivat eilen yllättävän tasaisilla olosuhteilla. Välillä vasurista tuli metriä tai kovempaa puhaltavia tuulirintamia samasta perussuunnasta, ja välillä oikealle hetkittäin 10-15 asteen shiftejä. Eli aika tasaista! Me selviydyttiin hyvin ekasta, tokassa ryssittiin, Niksu selvisi hyvin kummastakin. Tytöillä meni myös hyvin… Me ollaan 74. / 112 (jep aika iso fleettii), Niksu 62 (prkl). Nyt istutaan rannassa ja odotetaan tuulta… Saa nähdä purjehditaanko läheskään kaikkia niistä kymmenestä lähdöstä! 8 jäljellä, aikaa 5 päivää…

Moro, kiirettä on pitänyt, ja se näkyy myös päivitystahdissa. Pari viimeistä viikonloppua ollaan matkustettu Eestissä ilman internettiä, mutta ei se mitään, juttuja on kerrottavana sitäkin enemmän.

Ensimmäinen keikka tuli hiukan puskista, sillä Ott keksi pitää leirin Tallinnassa Pirittassa nepoille, ja kutsui meidät mukaan edellisellä viikolla. Kun sitten lähtöviikolla vahvistus leirin järjestämisestä tuli, matkaan lähdettiin pelkän menolipun kanssa :) Luonnollisesti majoitus ja takaisin tulo oli täysi arvoitus. Saimme majoituksen ensimmäiseksi yöksi Pirittan velodroomilta, mutta viikonloppu oli kuulemma jo buukattu täyteen. Eipä tuo mitään! Onneksi vastaus kaikkiin ongelmiimme ruokaili samaan aikaan kansamme läheisellä kebabilla; Rene! Rene tarjosi majapaikan ja bileseuraa (big thanks), joka kävi varsinkin uuden täysi-ikäisemme Niksun kohtaloksi. Keipparibaarissa ilman paitaa tanssiminen räkäkännissä kun vaan ei ole terveyden kannalta mikään paras ratkaisu, mutta onneksi homma hoitui ilman välikohtauksia ;) No ei kai nyt sentään…

Leiri oli kiva kunnon avaus keväälle Itämeren puolella, oli leppoisa viikonloppu, vaikka tulevat RUK/AUK kokeet polttelivat hanuria jo alitajunnassa, valmistautuminen kun nyt vaan jäi hiukan puolitiehen. Kiitokset Renelle majoituksesta ja muusta, kiitokset Ott:lle leiristä! Ja tietysti all estonian fellas, big up. Kun oli kotiin lähdön aika siirryttiin satamaan hakemaan lippuja, ja kuten arvata saattoi, kaikki pääsivät eri laivoilla, ja auto oli pakko jättää eestin puolelle, mutta no worries sillä Rene otti pajeron tunnolleen!

Toinen keikka viikkoa myöhemmin oli hiukan kivisempi. Rene oli meitä jälleen vastassa, ja hoiti meidät pois kadulta torstai yöksi. Pakkasimme veneet Kalevi Jahtiklubilla (johon ne olivat jääneet pakkaamatta levälleen edellisellä keikalla), ja lunastimme autojen kuninkaan, pajeron. Rene oli järjestänyt kiesillemme erikoissiivous palvelun, jonka lisäksi hintaan kuului myös hienot ammattikoulu henkiset turbotarrat etu- ja takalasiin. Etulasissa komeilee nyt teksti “Don’t drink water – fish fuck in it”, ja takalasia koristaa letkautus “After sex Mitsubishi is the best” :)! Big up, ainakin kiinnitimme huomiota, vaikka etulasin quoten asiasisältö aluksi jäikin hiukan epäselväksi. Auto joka tapauksessa oli kuin uusi sisältä, ja homman hoitanut duunari ei kuulemma ollut nähnyt niin paskaista autoa pitkään aikaan. Reneltä matka jatkui ilman sen kummempia baarisekoiluja sitten Roomassaareen Saaremaalle.

Kovien odotusten (yeah right) kisasta tulikin sitten meidän kannalta fiasko. Ensin irtosi kölilistat, sitten hajosi maston toppihela maston osuessa pohjaan (kaadettiin vene, jotta voitaisiin tutkia/korjata kölilistojen haveria). Ensimmäisen lähdön jälkeen jouduimme semiheavy kelissä vetäytymään bäkkiin rannan suojaan nuolemaan haavoja. Uskomatonta, kamojen laukeamisen takia ei ollakkaan vetäydytty pitkään aikaan. Tuloksena oli 1 x 2. ja 3 x DNC. (Merilin vauhdille ei voinut enää mitään kölilistojen irrottua!). Big down meille, jos kamat ei kestä on oma vika, nyt ongelma on vain se, ettei tällä vauhdilla (kassulta rantaan ja kassulle) ehdi kamoja oikein huoltaa. Onneksi viimeisenä päivänä saatiin lohdutuspalkinnoksi sijat 1. ja 2. (vain kaksi lähtöä skiglattiin).

Homma ei mennyt edes lomailuksi, koska vettä tuli varsin tiuhaan. Kisa olisi ollut mitä parhain, vesialue oli mahtava, ja tuulet varmat. Kisasta lähdettiinkin sitten kauheella kiireellä kohti Tallinnaa, jossa pahamaineinen Ryyppy-Melodia jo odottikin satamassa muutamaa purjehtijaa. That’s it in Nutshell. Nyt meikä on juuri saanut pakkailut loppuun, ja huomenna lähdetään EM-kisoihin Unkariin.

Katsausta kisa-paikasta muutaman päivän sisällä, jos olemme elossa tai jos meitä ei ole myyty orjiksi. Wish us luck. Peace.