Turska2.net sailblog

That’s right, I’m writing this from our laptop connected with GPRS and we’re heading to Barca. Still quite much to go since this “truck” is veerry slow. We left Italy behind after few weeks trip with memories about the good taste of food… And of course, we got a lot new friends, and therefore even the bad weather doesn’t count (because it apparently was caused by us and our “moving downpressure”). Big up Italians for your kindness, you made our trip so much easier! At last, especially thanks to Giulia, you are the girl (Giovanna of course too!) :)

So what’s up next? Barcelona Olympic Week and then Palma de Mallorca with Princess Sofia Trophy. Unfortunately we haven’t got a clue yet in what we are living in Barcelona, but I think we figure out something! Car is always a familiar and reliable option.
And what we learned about the westside way to Riva del Garda? The route is very narrow, FFS don’t go there with a huge trailer.

Then the big Question; who might be the idiot who designed ticket-givers in French highway? Now they are in two floors, one for trucks and one for smaller cars, and when we arrive with our big trailer, the ticket will spawn to the 2nd floor. So we have to climb a bit from cars window to be able to catch it.

And finnish friends, we know it’s shit weather there in home. We can’t say anything else than that we are so happy that we are not there! Hahaha!!! So thumbs up, FIN139 strikes again later.

Eli Gardan kisat ovat ohi, ja sijoitus 18. Ollakko nyt tyytyväinen vai ei, kun edelliset ovat menneet niin hyvin ;) No ei vaan, kisassa oli kuitenkin 40. kisailijaa, oman värinsä toi vielä samassa lähdössä purjehtiva naisten fleet (joista suurin osa oli onneksi lähes koko kisan kyllä takana), ja jos ei muuten, niin 18. kuulostaa ainakin paremmalta kuin 20. Oppia ikä kaikki, jos haluu pärjätä paremmin pitää olla parempi, ja jos haluu olla parempi pitää purjehtia enemmän, ja sitä tässä juuri tehdäänkin.

Tänään emme siis purjehtineet, ja tyydyimme vain käymään rannassa palkintojen jaossa moikkailemassa kavereita, ja onnittelemassa voittajia. Kärkikolmikko tässä järjestyksessä: ITA-2 eli Zandona/Trani, CRO-83 Fantela, SLO-16 (nimeä en muista tällä hetkellä). Ovat kaikki kovia jätkiä, eikä heille häpeä hävitä, eli props ;) Huomisen ohjelma on näillä näkymin parin tunnin vesitreeni, ja sen jälkeen kuorman pakkaus.

Huomenna loppuu myös hotellihuoneessa maleksiminen, ja pääsemme majoittumaan Giulia Contille, mukavalle italialaisdaamille, joka myös voitti kisan naisten sarjan. Olemme vieläkin hiukan hämillämme italialaisten vieraanvaraisuudesta, sillä hän kutsui meidät kotiinsa pariksi päiväksi! Gardalta härmistymme kohti Barcelonaa keskiviikkona sitten heidän ja Enricon seurassa, toivottavasti.

Sitten vielä itse asiaan. Kisassahan oli mukana muitakin suomalaisia, tai Suomen italialaisia, eli Pierre Angelo Collura. Niille jotka eivät tunne; Pierre on rento laseristi, ja myöskin Garda-lokaali, mutta purjehtii siitä huolimatta Suomen lipun alla (that’s the way to do it man!). Täytyy vielä mainita, että Pierre selvisi gold fleettiin laser standardissa, ja siellä hyvälle sijoitukselle, vaikka ikää on vasta 16! However, Pierre tuntee erittäin hyvin myös Gardan ilta-elämän, ja hän vei meidät discoon etelä-Gardalla tsekkailemaan paikallista meininkiä. Paikka oli pramea, ja hauskaa oli, mutta illan saldo ei meidän osalta ollut kuitenkaan mahtava: Muutamia tansseja lukuunottamatta vain lähinnä Jounilla (Juuson broidilla) meinasi käydä tosissaan flaksi, sillä joku paikallinen “poikkeava” mies henkilö kiintyi hiukan turhan paljon Jounin vasta-blondattuihin hiuksiin. Jouni ei kuitenkaan valitettavasti lämmennyt Luigin kovasta yrityksestä huolimatta.
Tässä kaikki tällä kertaa. Joonas aikoo vielä päästä kokeilemaan surffausta järvellä, ja Juuso maastopyöräilemään. Laterz folks!

PS. Estonians if you read this; how is the training camp in Cadiz?

PSS. Eurotrip gallery-teaser ;)

Niin, matalapaine siirtyi Välimeren rannalta sisämaahan, ja sen huomasi lämpötiloissakin. Pari päivää Gardalle tultuamme Genovassa oli jälleen +25c, ja Gardalla, yllätys yllätys, +5c. Espanjan lämpöön tottuneet sotilaat hytisivät ensimmäistä kertaa kylmästä aikoihin, ja ilmeisesti lämpötila meni myös välillä pakkasen puolelle, sillä taistelija-Lautiainen sairastui pariksi päiväksi. Viimein kun päästiin treenaamaan, ehdittiin treenata vain pari päivää, ja sitten tulikin vesi sadetta ja pläkää. No joo.

Ja kun kisat alkui, todettiin kaikkien nepa-purjehtijoiden ihmetykseksi, että ne on pistänyt rata-alueen nepoille jonnekkin aivan hanuriin, eli Malcesinen lähelle. Pääsääntöisesti meininki on sama kuin sillä pääradalla (ne tietää, jotka ovat käyneet), mutta välillä vain tapahtuu… “yllätyksiä”. Tähän mennessä kisat on mennyt huonosti, vaikka nyt toisena päivänä saatiin jo vähän kiinni Gardan purjehdustyyleistä. Myönnän kyllä olevani huono Garda-purjehtija, mutta epäonneakin on ollut mukana. Esimerkiksi tänään juututtiin pläkään, ja myöhästyttiin ensimmäisestä lähdöstä siksi, ettei kukaan halunnut hinata meitä (valmentajat hinailivat hätääntyneinä omiaan). Eli sekin on opittu, että Gardalla voi juuttua pläkään.

Nyt sijoitus on 20. kuuden lähdön jälkeen, ja huomenna ollaan menossa ylös päin, kun purjehditaan hyvin. Tänään todettiin, että vauhti ei ole enää isoin ongelma, vain tyhmä purjehdus, mutta huomenna sekin on korjattu. Peace.

Tuttu lause, ainakin meille. Cadizin jai taakse, ja suuntana oli Gardan sijaan Marina di Carrara, mystinen kyla jossain Genovasta 100km eteen pain, rannikkoa pitkin. Loysimme perille kahden paivan taipaleen jalkeen, ja huokasimme helpotuksesta: Cadizin kovat tuulet olivat jaaneet taakse ja paikalliset vakuuttivat paikan olevan erittain heikko tuulinen. No joo.

Kaikki oli viela hyvin ensimmaisena paivana kun kavimme treenaamassa, tai ainakin melkein. Tuuli oli erittain kevyt, mutta aallokko kuin suoraan Cadizin kovan tuulen paivilta. Ja kun kisa alkoi, “helvetti irtosi” pohjoisesta. Paikalliset olivat itsekkin hiukan hammentyneita, ja totesivat nahneen vastaavaa kelia viimeksi eraana aamuna 2003. Ilmeisesti eivat halua meita mukaan kisoihin ensi vuonna ;) Summa summarum, kuuleman mukaan keli vastasi Hyeresin keleja… eli aika rankkaa. Puuskissa oli rata alueella mitattu yli 30 knotsia. Vene liikkui kohtalaisesti ja oltiin 3. 40:sta italian parhaasta, jee!

Kisan jalkeen pakattiin vene, ja nyt ollaan Gardalla. Tanaan kiivettiin Rivan vieressa olevalle vuorelle (yes, pictures are coming soon), ja huomenna vene on purjehdus kunnossa. Kaikkein parasta on, etta meilla on taas uusia ideoita miten tuunata veneesta entistakin parempi (nepa-tuning, word)!

Moro kaikille, pari viime päivää on mennyt rannassa sompaillessa. Keskiviikko oli vapaa päivä (tuulellakin oli vapaata), torstaina rakennettiin venettä, ja perjantaina vietti tuuli jälleen turhan pitkää siestaa, joten päätimme lähteä harrastamaan ulkoliikuntaa eli surffausta. Sen sijaan tänään eli lauantaina olikin sen verran harvinainen tilanne, eli liikaa tuulta. Norjalaiset tytöt lähtivät sisukkaina kokeilemaan, mutta tulivat ilman mastoa takaisin, me ei yksin viitsitä lähtea koska kukaan todennäköisesti ei tulisi hakemaan, ja pahasti rikkoutunut vene tarkoittaisi myös urheilukomennuksen keskeytymistä! Huomenna siis uudet setit, eikä tuulta pitäisi olla enää 35knotsia.

Meillä on vielä kaksi päivää jäljellä, ja sitten pakataan kamat ja suunnataa Gardalle. Adios!