Turska2.net sailblog

Koskaan ei pitäisi kirjoittaa liian aikaisin, sillä tuulta riitti kisojen ajan sitten lopulta yllin kyllin! Parin päivän odottelun jälkeen aloitettiin karsintasarjat mukavassa kevyessä keskituulessa. Mukavan  lisämausteen kisaan toi täysikuun tahdittamana myötävirta, joka mahdollisti ihan fulltraba purjehtimisen kevyissä olosuhteissa. Käytännössä ennen starttia keulat osoittivat myötätuuleen, ja lenssillä alamerkin ympäri ei ollut asiaa, jos spinnua ei pitänyt kryssille asti ylhäällä. Meille ensimmäinen päivä oli suosiollinen, ja lähtösijoitukset 8,8,1! Viimeisen lähdön piikkaus oli meille yksi ohitettu virstanpylväs lisää, sillä MM-kisoissa lähtövoitto oli meille ensimmäinen laatuaan.

Toisena karsintapäivänä tuuli kääntyi sideshoreksi etelästä, ja koveni sen verran, että mastontrimmi laitettiin kovantuulen asentoon. Kaksi lähtöä navakassa kelissä osoittautui meidän keliksi, ja sijoituksina oli 20 ja 3. Pieni lipsahdus ensimmäisessä startissa kävi, kun peräsin nousi ensimmäisellä slöörillä ylös, ja korjausapua oli saatavilla vasta startin jälkeen. Typerä virhe, mutta jääpähän jotain ensi kertaan. Kahden startin jälkeen lautakunta lähetti meidät sisään, sillä edellisessä kirjoituksessani mainitsema ensimmäisen päivän kaltainen ukkosmyrsky oli saapumassa Ranskan puolelta. Edellisellä kerralla meni niin mastoja kuin purjeita, joten tällä kertaa oli hyvä pelata varman päälle.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajaa vielä yksi karsintalähtö 10:ltä aamulla, tulla rantaan laskemaan pisteet, ja lähteä ulos uudestaan finaaleita varten. Valitettavasti tuuli teki harvinaiset tepposet, eli nousi ihan myrskylukemiin. Kävimme ulkona kokeilemassa miltä tuntuu purjehtia 30-40knotsia isossa aallokossa. Purjehdus, jos sitä selviytymistä nyt purjehtimiseksi voi kutsua, näytti sen verran riskaapelilta hommalta, että race comittee päätti lähettää meidät heti rantaan! Illalla tuuli tyyntyi, mutta virta nousi, ja race comittee ampui mitätöinti lipun päivän ainoalle startti yrityksille auringon laskun aikaan kello 21.

Finaalit purjehdittiin sitten tiukassa 20-30knotsia kelissä ja isossa aallokossa. Oli mahtava huomata, että itseasiassa pysyimme kärjen kyydissä hyvin! Typerät virheet kostautuivat jälleen, joista voi luetella heti ensimmäisen lähdön  megapannut ekalla slöörillä, ja kamojen laukeamisen: ensin kannesta irtosi stuuran räikkäploki ja seuraavana päivänä katkesi sitten stuuran levangin triangeli. Lukematon määrä pisteitä menetettiin, mutta lopputuloksissa olimme silti 19, joka on meidän tähän asti paras MM-sijoitus 120 veneen fleetissä.

Kisan loppupuolella meitä viihdyttämään saapui myös ruotsalainen rokkibändi Los Puukkos. Täyden vahvistinarsenaalin 30 minuutin pikakonsertti keskellä yötä meidän pihalla ilahdutti niin paikalle saapunutta yleisöä kuin naapureitakin, jotka totesivat seuraavana päivänä miten mukavaa, etteivät poliisit vaivaudu paikalle 30 minuutin vuoksi. Seuravana päivänä Los Puukkos esiintyi neparannassa purjehtijoiden pakatessa  veneitä. Keikka osoittautui menestykseksi, ja toivottavasti lisää on luvassa Suomessa…!

19 päivää Scheveningenissä veti meistä vedon pois, eikä vähiten kovan tuulen vuoksi vaan myös siksi, että tällä kertaa operoimme ensimmäistä kertaa kolmea vuokravenettä samaan aikaan! Rajusta säästä huolimatta vain yksi spinnupuomi katosi, joten hiukan tuuri oli myös pelissä. Nyt karavaanimme suuntaa Amsterdamiin nauttimaan iltapäivästä, ja sen jälkeen on aika saapua kotiin parin viikon lomalle. Seuraava kohde on Englannin Weymouth, joten kausi ei suinkaan ole vielä paketissa. Tarkoitus on vielä tsempata yksi kuukausi kovaa, ja lopettaa kausi Istanbulin EM-kisoihin elo- ja syyskuun vaihteessa.

Hyvää 470  kesää kaikille, ja pysykää kuulolla!

Videomateriaalia ensimmäisestä ja toisesta finaalipäivästä:

http://www.470worlds2010.com/video/video.asp?sfid=96&fid=flv&eid=15

http://www.470worlds2010.com/video/video.asp?sfid=99&fid=flv&eid=15

Hyvää iltaa herrasväki!

Näin kauden tärkeimmän arvokisan kynnyksellä luvattu alustusraportti venyi ensimmäiselle kisapäivällä. Myöhästyminen itsessään ei tällä kertaa ollut niin suuri synti, sillä yllättäen tuuli teki, kuten melkein joka kisassa tänä vuonna, tepposet ja niinpä 39:llä maalla höystetty vajaan 200:n veneen vahvuinen miesten ja naisten 470-fleetti sai taas odottaa.

Scheveningen on siitä mielenkiintoinen paikka, ettei vesille käytännössä pläkässä ole asiaa. Näin täysikuuyötä kohti lähestyttäessä vuoroveden aiheuttama virta voimistuu, ja aiheutti tänäänkin hauskan ilmiön: koko fleetti jahtasi styyran halssilla ankkuroidun starttiveneen peräpeiliä huonolla menestyksellä. Hitaimmat kryssijät haettiin jostain kilometrin päästä. Startit lykättiin ensin rannassa kello kahteen ja sitten neljään, jonka jälkeen lähetti lautakunta meidät vesille. Sääennuste lupasi rajua ukkosmyrskyä noin 100km/h puuskilla, eikä siinä mitään, mutta kun neljä omaa venettä on samalla radalla, alkaa sääennusteet kummasti kiinnostamaan. Ukkosmyrsky saapui yhtä arvaamatta kuin hollantilaisten jalkapallomenestys, ja ensin päälle vyöryi huikea pilvivalli, jonka matalimmat huiskat huitelivat jonkun verran mastoa korkeammalla. Jossain pilven sisässä salamoi, ja perässä seurasi epäilyttävä mustan harmaa seinä. Sen jälkeen näkyvyys katosi kirjaimellisesti kokonaan, ja vettä ja tuulta tuli koko kuukauden edestä. En ole aikaisemmin ollut lähellä merihätää sataman sisällä, vaikka kaiken näköistä on jo ehditty näkemään ja kokemaan. Onneksi vuokrafleetti selvisi vaurioitta, mutta sen sijaan useampi purjesetti ja masto paloiteltiin tänään sileäksi kuin hollantilainen juusto.

Lukuunottamatta tänäisen ukkoskuuroa en tiedä kuka valopää kehui Scheveningeniä tuuliseksi paikaksi, sillä olemme nyt parin viikon aikana nähneet tasan yhden tuulisen päivän. Edellisessä viestissä mainitut hullut paikalliset villiintyivät jalkapallon MM-kisojen finaalien lähistöllä: rantatörmältä veneisiin hyppineet lapsi-merirosvot siirtyivät lähitaistelusta “kättä pidempään” ja alkoivat heitellä kiven lohkareita alla purjehtivien atleettien iloksi. Pyry ja Made väistivät yhtä piraattien kuulaa, sen sijaan ukrainalaiset ottivat vissiin murikan vastaan. Myös piraattien vanhemmat tekivät näyttävän esittäytyisen keskellä neparantaa: kaksi perhettä päätti ottaa yhteen, kun kaksi autoa eivät mahtuneet ohittamaan toisiaan yhden tielle parkkeeratun nepan vuoksi. Tuntui täysin epätodelliselta seurata, kun neljä turvamiestä juoksi erottamaan toisiaan mukiloivat miehet ja vaimot toisistaan.

Viimeisenä erikoisuutena on vielä pakko mainita Intian innokkaat urheilijanuorukaiset, jotka ilmestyivät rantaan puolen päivän aikaan viimeisenä mittauspäivänä, eli päivää ennen kisoja. Purjehtijat olivat saapuneet kahden valmentajan voimin ilman venettä, eikä ilmoittautumistakaan oltu hoidettu. Tänä päivänä sääntöjä on näköjään kuitenkin löysätty sen verran, että ilmoittautuminen oli läpihuuto juttu, ja vuokravenekkin löydettiin viimein brassitytöiltä. Pisteet siis smoothista ajoituksesta!

Huomiseksi on luvattu mahdollisesti jo tuulta, joten silmät auki! THE HEAT IS ON!

Paluu arkeen oli tällä kertaa huomattavasti miellyttävä. Kesä on vierähtänyt jo heinäkuun puolelle, ja Euroopassa se tarkoittaa lämpimiä säitä, joka tekee purjehtimisesta Haagissa miellyttävää. Nyt jos koska on aika poimia tämän vuoden työn hedelmät, sillä meidän laivasto osallistuu näihin mittelöihin kokonaisuudessaan. Kolmen vuokraveneen (plus kumiveneen) samanaikainen ylläpito vaatii jo hiukan kokemusta ja aikaa, joten päätimme tulla hyvissä ajoin katsomaan, että hommat rullaa kuin lonkkarin vastavaihdetut laakerit. Ja tällä kertaa homma oli todella business, sillä “jouduimme” upgreidaamaan itsemme business-luokkaan finskin lennolla, jotta kaikki veneisiin tulevat purjeet saataisiin kyytiin ilmaiseksi!

Saavuimme majapaikkaamme illan suussa. Vieläkin on pakko hehkuttaa, kuinka helppo Hollannin junaverkosto on: juna lähtee suoraan Amsterdamin Schipolin lentokentän kellarista! Lenny nappasi meidät juna-asemalta kyytiin, ja sen jälkeen keskityttiinkin majoittautumiseen. Löysimme Brasilialaiset asiakkaamme, ja aamutuimaan lähdimme tsekauttamaan veneet.

Kun kaikki oli valmista ja veneet rikattu, pääsi tuuli kuolemaan, mutta lähdimme silti kokeilemaan uusia purjeita sataman paikalliseen termiikkiin. Costerin veljekset lipuivat satama-altaassa vastaan, ja kehottivat pysyttelemään aallonmurtajan sisällä, sillä ulkona virtasi sen verran kovaa ettei pläkässä pääsisi enää mitenkään rantaan ilman kumivenettä! Todellinen hasardi oli kuitenkin korkealta aallonmurtajalta hyppivät esi-teinit, jotka 20 päisenä laumana keksivät tulla valloittamaan meidän venettämme. Huvittuneena jouduin seuraamaan, kun Haagin sataman merirosvo-lauma roikkui spinnunskuuteista, laidoista ja peräsimistä, ja iloisesti venettä keinuttaen ja vettä enemmän tai vähemmän agressiivisesti päällemme läikyttäen huudahtelivat jengikiljahduksiaan, kuten “We are the pirates” tai “Westside! Westside!”. Onneksi uusi-seelantilaiset ja aussit tulivat kumiveneillä avuksi ja mr. kultamitalistin johdolla saimme taltutettua jopa innokkaimmat rosvot.

Tänään oli parempi onni, ja saimme purjehdittua sopivasti kevyen keskituulen kelissä. Uusi stuura tuntui toimivan, ja olimme välillä jopa yllättävän nopeita. Kun aloimme ajamaan treeniskaboja törmäsimme yllättävään ongelmaan: Kevyessä tuulessa ei tässä virrassa tulisi pääsemään rataa ympäri, eli odotamme mielenkiinnolla mitä näistä kisoista tulee! Suurin osa kaudesta on ajettu kevyessä kelissä, mikä ei meille ole valitettavasti ole ollut eduksi.

Seuraava päivitys lähempänä kisoja, sitä ennen kuitenkin mahdollinen kuvakavalkadi paikan päältä!

Pitkä radiohiljaisuus on päättynyt, ja palasimme kotiin Juhannuksen viettoon Hollannin Haagin kautta tiedustellaksemme mitä tuleman pitäisi seuraavalla reissulla. Pitkä Kielin regatta oli hiukan vähemmän antoisa tänä vuonna, sillä startteja saatiin kasaan vain neljä (kolme ensimmäisenä, ja yksi viimeisenä ja sitten meiltä väliin jäänyt medal race). Lupasin kootut selitykset kisan jälkeen ja tässä niitä nyt sitten tulee: ensimmäisenä päivänä viimeisessä kovan kelin startissa antoi ylempi peräsinhela myöten viimeisellä ylämerkillä. Olimme luonnollisesti turvallisesti kakkosena, mutta aina ei voi voittaa ja tälläkin kertaa oli pakko ottaa purjeet alas ja “mela käteen”. Lähdimme miettimään syntynyttä vahinkoa paikalliseen, eli Luziferiin, ja onnekseni löysin kaverilta täysin vastaavan rosteri helan. Eli niin kuin Olli Posti taisi meille joskus todeta, sanotaan hiilikuidulle ei! Hiilikuituhelaa puolustaakseni vielä on pakko mainita että heloituskiireissä taisin porata peräsinakselin stopparin reiän liian lähelle peräsinkoteloa, ja luultavasti peräsinkotelon kääntely rikkoi helan jo itsestään… Lesson learned.

Oli siistiä kuitenkin huomata, että veneen modifikaatio toimi tämän setupin kanssa kuin saksalainen makkara oluen palan painikkeena, ja jälleen on yksi etappi saavutettu. Uusi vene tulee päivä päivältä hiukan tutummaksi (mahtaako johtua sitten tankkien pehmenemisestä). Tuttua oli myös Kielin leirielämä, joka vaati veronsa. Vaikka rankkaa työtä ei tällä kertaa seuranneet niinkään rankat huvit, oli vaikea nukkua kun koko kansa oli juhlatuulella. Ray Banit, tai Ray Banien sankojen mitä erilaisemmat versioinnit päässä iloitteleva nuoriso näytti todennäköisesti samalta kuin 70-luvun loppupuoliskolla. Samalta taitaa näyttää myös purjehdusten päänäyttämö Olympiazentrum, mutta niin myös toisaalta meidän veneluokkammekin!

Tällä kertaa loppusijoitus oli 34. eli aivan huipputulokseen ei ilman poisheittoja ja yhdellä dnf:llä yletty. Paras lähtö kotiin lähtö, sanoi tuntematon nero, ja niin myös tälläkin kertaa. Palasimme viettämään rattoisan juhannuksen Lauttasaaren kallioille hyvässä seurassa, ja nyt akut lähes ladattu torstain lähtöön. Valitettavasti joudumme jättämään tänä vuonna SM-kisat väliin, kun MM-kisojen alla meille tärkeä vuokrakausi on kuumimmillaan. Lupaamme kuitenkin ensi vuonna palata taas mittelöihin…!

Lämmintä ja napakkaa nepakesää kaikille lukijoille! Tämän vuoden kausi on pitkä joten pysykää kuulolla.

Hollannista palattuamme oli aika nauttia hiukan Suomen alkukesästä hyvässä seurassa. Kutsuimme Kanadalaiset kaverimme tutustumisretkelle, ja samalla kippari ehti myös käydä saattamassa koulun lahden toisella puolella päätökseen tältä vuodelta. Samalla hoitui vielä muutto takaisin Helsinkiin, sillä ensi syksy on pyhitetty näillä näkymin kokonaan harjoittelua varten!

Kieliin saavuimme aikaisin maanantai aamuna. Vuorossa olisi kauden kuudes Maailman Cup-skaba, joista me olemme tosiaan ajaneet jo viisi. Saksalaiset kaverimme venttailivat innolla rannassa, ja meidät vastaanotettiin juhlallisella tervetulias-kebab lounaalla. Oli hyvä palata jälleen sorvin ääreen, sillä uusi reissu tietää uusia projekteja, ja tällä kertaa myös työkaluja. Uudella kauhuelokuvistakin tutulla pistosahalla laitoimmekin mastokaulaosaston uuteen uskoon. Nyt masto ainakin mahtuu sisään!

Ja kuten arvata saattoi, kotona lähes kyynelehdittiin ilon kyynelistä, kun ilmoitimme edestä olevasta projektista. Pitäähän nyt lasten saada toteuttaa itseään… Viimeistelystä kuva myöhemmin!

Olimme tehokkaita ja kaikki oli hoidettu yhdessä iltapäivässä. Nyt takana on pari päivää treeniä kevyessä kelissä, ja tuntuu siltä että treenit ja saksalainen kebab purevat yhdessä hyvin. Huomiseksi on luvattu tuulta ja sateista, ja ylihuomisesta eteenpäin hyvää säätä eli pläkää! Kisojen aikana päivityksiä saattaa tulla harvakseltaan, sillä allekirjoittanut siirtyy camping-siten puolelle neljän pyörän majoitukseen. Kisojen jälkeen luvassa kuitenkin kootut selitykset!

Viimeisestä päivityksestä onkin kulunut jo hetki, ja on aika kertoa hiukan viime päivien tapahtumista. Uusi veneemme herätti tuttuun tapaan huomiota rannassa niin mukavan värivalinnan kuin nätin heloituksen ansiosta (ruuvin kannatkin olivat mallia “Tapper”, eli talttapään kannat osoittivat kaikki keulasta perään)!

Ensimmäinen lähtö oli mukava aloittaa vauhdilla: shiftailevassa keskituulessa nousimme mukavasti ensimmäisellä lenssillä kärkeen. Valitettavasti pari venettä lurahti vasemmasta nurkasta ohi, mutta epäselvyyksiä uuden veneen vauhdista ei ollut. Tuulen tyynyttyä pysähdyimme startteja odotellessa itsekkin miettimään, että “vau”. Olimme vakuuttuneita kättemme työn taidosta, samalla kun italialaiset herjasivat meidän oppineen kaikki vilpilliset keinot italialaiselta valmentajaltamme. Samaisella pläkähetkellä taisi syntyä myös puolet niistä Medemblikin kuuluisista hyttysistä ja muista mukavista pörriäisistä ja vene täyttyi välittömästi kaikenlaisista ötököistä. Olimme sen hetken kunkkuja, ja oli aika helppo hymyillä. Ensimmäisten päivien jälkeen päädyimme 10:ksi, mutta sen jälkeen onni kääntyi.

Viimeiset päivät tarjosivat sitä itseään, eli kovaa Medemblikin maatuulta. Ekassa startissa mentiin yksi pinni alhaalla, viimeisessä lähdössä kaikki mikä irtosi. Viimeistä lähtöä taisimme vielä johtaa hetken ennen ylämerkkiä, mutta valitettavasti puuskien luku ei mennyt ihan nappiin, ja taka-vasen yllätti. Kovan tuulen vene ei ollut vielä ihan omillaan kovassa tuulessa, mikä ei tosin ollut kauhean yllättävää. Trimmejä ja tekniikkaa pitää vielä hioa. Kärjen vauhdissa kuitenkin mentiin, mutta jos haluaa tavoitella voittoa, pitää kulkea vähän kovempaa.

Lopputulos 23. oli ihan “jeppis kamaa”, eli olemme aikataulussa ja homma on mennyt eteenpäin. Kisa kovenee nyt vielä hetken aikaa tasaisesti, ja siihen pitäisi sitten vastata laittamalla vähän enemmän paukkuja kehiin. Kaupungilla kerrotaan, että on pikku hiljaa taas se aika olympiadista kun meidän on aika siirtyä taas täysipäiväisiksi purjehtijoiksi… ;)

Bisnes puolella hurisee myös hyvin, sillä vuokrakausi on alkanut. Kiirettä pitää hyvin koko elokuun loppuun, sillä kaikki veneet on buukattu.

Ainiin! Vielä palatakseni NJK Champions of Champions kisaan, joka purjehdittiin juuri ennen Medemblikin kisaa. 505-luokan porukkamme ajoi loistavasti ensimmäisenä päivänä Fleetti-kisan ylivoimaiseen voittoon, mutta valitettavasti panokset eivät ihan riittäneet match kisassa ja lopputulos oli viides. Kölivenepurjehtijat ja match racerit näyttivät tänä vuonna kyntensä, eikä meillä olisi ollut paljoa nokan koputtamista, jos Kenneth ‘Kentsu’ Thélen ei olisi ollut kirittämässä meitä. Kiitos koko tiimille – teamspirit oli mahtava, ja sen taisivat huomata myös muut tiimit! Ensi vuonna sitten isommin…!

Medemblikin kisan jälkeen lähdimme heti ajomatkalle kohti seuraavaa etappia, eli Kieliä. Valitettavasti kukaan ei ennen skabaa odottanut, että viimeistä “last racea” oikeasti olisi ajettu, ja samalla allekirjoittanut missasi tärkeän tentin. Finnairin plussapisteet tarjoavat meille onneksi huomenna lennot Hampurista kotiin. Sitä ennen juhlitaan kuitenkin allekirjoittaneen syntymäpäivät Kielin raitilla vanhan ajan malliin saksalaisvahvistusten kanssa.

Peace & pysykää kuulolla, tarina jatkuu…!

Tässä vielä kuvasarjaa viime viikon työstä! 4 täyttä työpäivää, ja kolme autossa nukuttua yötä myöhemmin oli suurin osa urakasta tehty. Pääsimme vesille mukanaan 8-10m/s keliin, ja pakko hehkuttaa, että kun itse tekee, niin homma toimii! Rutikuivat tankit, ja systeemit toimii!

Nyt allekirjoittanut on lepuuttelemassa Suomen maankamaralla, ja valmistautuu huomiseen kölivenemittelöön. Tiiminä on Joonas-Kenneth Thelen-Micke Wolontis-Sampsa Hyysalo ja panoksena Suomen mestarien virallinen parhausjärjestys.

Niin fyysisesti ja kuin henkisesti “kevyen” viikon jälkeen on hyvä jatkaa pienellä työrupeamalla keväisessä Amsterdamissa. Samaan aikaan kun Suomessa ilakoidaan ilman paitaa terasilla välimerellisissä olosuhteissa, Hollannin puolella on puolipilvistä, jokseenkin tuulista ja about +9C. Toisaalta pienet koettelemukset ovat todettu hyväksi. Ihminenhän on heikossa tilassa luovimmillaan, joten senpä takia fyysisen harjoittelun tärkeyden korostamisen voi todeta yliarvostetuksi. Tosin meidän tiimi yrittää nykyään tälläkin osa-alueella pelata varman päälle… Joka tapauksessa, tekstiä on jälleen luvassa.

Hollanti on mielestäni tuntunut aina aika maanläheiseltä maalta: kaiken karvaiset villi- ja kotieläimet juoksentelevat jaloissa ja ääntelevät sen verran iloisesti, että välillä tuntuu siltä kuin Medemblik olisi Euroopan oma Nooan arkki. Hollantilaisten keskittyessä arkin suunnitteluun me paneudumme edellisissä viesteissä esitellyn uuden veneen heloittamiseen, sillä tällä hetkellä vuokra-aikataulut täyttyivätkin odottamatta myös Hollannin kisan osalta. Näillä näkymin koko kesän tarjonta on full-booked, eli Eestin hustlaus-koulutus on laitettu tehokkaasti teoriasta käytäntöön.

Projektin kirityksen vuoksi majoituksena on toiminut neljän renkaan autohotelli Ford Transit. Uskoisimme veneen heloituksen olevan 100% valmis huomenna, ja pääsemme aloittamaan narutyöt, joten luvassa on läheisen asuntolan bungalow. Tämän jälkeen rikataan kaksi vuokravenettä, lasketaan kumppari, ja tehdään varusteinventaario (jotta puuttuvat osat voidaan hätäisesti tuoda Suomesta), ja sen jälkeen siirrytään lepuuttelemaan Amsterdamiin.

Ai niin! Ensi viikonlopuksi allekirjoittanut saapuu pikavisiitille Suomeen purjehtimaan Champions kisan, jossa vastakkain on kaikkien luokkien Suomen mestarit. Vaikka muutama kovis, kuten 49er Lauri& Kalle puuttuvat, saadaan varmaan hyvät rähinät aikaan kun muissa veneissä vastassa on esimerkiksi Sari Multala, Tenkasen siskokset, ja Roope Suomalainen. Edustan skaboissa yllättäen 505-luokkaa, joten tarjolla on oikean kokoisia gasteja! Katsotaan miten käy.

Näinä aikoina on hyvä ottaa katsaus vanhoihin kirjoituksiin, ja huokaista miten hauskaa, että on viimeinkin jotain kirjoitettavaa. Ilman vastoinkäymisiä, ja hyvin suunniteltuna tämä homma alkaa nykyisellään muistuttamaan hiukan liian paljon ammattiurheilua, mutta onneksi luonnon- ja muut mullistukset voivat välillä puuttua peliin. Katastrophi-kevyen kisan jälkeen saimme kamat, eli vuokralaivueen ja uuden ruuhen, pakattua. Meille avautui tilaisuus viettää hetken laadukasta vapaa aikaa, ja saimme seuraa Marseillesissa opiskelevasta kaveristani Sinnasta. Lähdimme yhdessä tutkimusretkelle Porquerollin mystiselle saarelle, joka on läheisestä sijainnistaan huolimatta aina tuntunut olevan niin kaukana. Löysimme unelma laguunin, jossa vapun aatto kuluikin sitten muutaman tunnin ajan rattoisasti.

Palataanpa vielä kisaan. Toiveemme toteutui, ja saimme hiukan tuulta! Pidennetyt karsintalähdöt kääntyivät meidän eduksemme, ja Niksun noustessa kevyessä keskituulessa trapetsille nousi tuloksetkin, ja nousimme kertaheitoilla 25. Valitettavasti viimeinen kisapäivä, jolloin tuuli pyöri kuin hilla poron vatsalaukussa, oli taas tuuleton, ja näin ollen hasardi. Loppusijoitus kisasta oli 33, ja hyvä niin, sillä moni eturivin stara joutui taipumaan Hyeresin kevyissä ja vaihtelevissa tuulissa ja purjehtimaan pökä eli b-finaalissa. Näyttääkin tällä hetkellä siltä, että olemme yksi fleetin varmimmista suorittajista: tuulesta riippumatta kaikki kisat akselilla 20-30 ilman yli- tai alisuorituksia.

Hyèresistä ajoimme Marseillesin kautta Amsterdamiin, josta kirjoitan tätä blogimerkintää. Löysin hävinneeksi luullun kameran, ja otin vapauden päivittää edellisiä viestejä alunperin niihin tarkoitetuilla kuvilla. Skrollatkaa siis alas, kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Uusia aktiviteettejä on luvassa 15.5 alkaen, kun paluulento laskeutuu Amsterdamin liberaalismieliseen kaupunkiin. Edessä on uuden veneen viimeistely, kastajaiset ja Medemblikin Maailman Cup regatta! Pysykää siis kuulolla, kausi on vasta alussa!

Peace.