Musapläjäys
Ja lopuksi kesän uutispläjäys. Niksu jätti laukkunsa Kiinassa taksiin, ja silläkin päästään näköjään uutisiin.
Blogin allekirjoittanut taas sai näkyvyyttä Regatassa, jossa emme päässeet kertaakaan rata-alueelle teknisten ongelmien vuoksi.
Kiinasta palannut valmentaja on kärsinyt huikeasta jet lagistä läpi viikonlopun, eikä loppua näy. Viikonlopun Hesa Regatta 505:lla vei viimeisetkin mehut, mutta onneksi sentään nappasimme sen kirkkaimman palkinnon kotiin. Tulos viisi bullettia ja yksi kakkossija lämmitti mieltä, ja vähän ihmetytti, sillä emme tosiaan odottaneet ihan näin huikeaa pelinavausta. Toivottavasti kukaan 505-purjehtija ei harmitellut liikaa kun “junnut vie”, muistetaan kaikki että se on vain purjehdusta… Minulle tosin ympärivuotista sellaista, poiketen keskiverto töissäkäyvästä 505-purjehtijasta. Pettymys oli silti suuri, kun mr. BM teki oharit ja jäi “yllättäen” järjestettyjen pojan rippijuhlien takia kotiin, eli Hesa Regattaa ennen kaavailtu leiri ei toteutunut.
Niksu& Heka palasivat Kiinasta yhtä kokemusta rikkaampana viikonlopun jälkeen, eikä vesille oltu juuri päästy sen jälkeen kun mr. Coach palasi kotiin. Merilevä ongelma paheni pahenemistaan, kun keli tyyntyi, joten herääkin kysymys onko olympialaiset vaakalaudalla :) Ehkäpä sittenkään ei harmita niin paljoa, että jäin tällä kertaa rannalle… Nyt kuitenkin seuraavana edessä on huikea koitos eli Hangon Regatta. Mr. Coach purjehtii tällä kertaa Jouni Lautiaisen kanssa, ja Niksu debytoi gastina Nina Tammiston kanssa. Eli Regatan voitosta käydään varmasti kovat taistelut myös muiden junnujen kanssa. Ja kuntotestit odottavat suoraan Regatan jälkeen… Huh.
ISAF:n sivuilla on myös mielenkiintoisia uutisia (http://www.sailing.org/24153.php). Ensi vuonna alkava ISAF World Cup starttaakin jo syksyllä Weymouthista Sail for Gold Regatalla. Kohtuullisen typerä valinta hajoittaa muuten hyvältä näyttävä kevät-kesän alku seasoni lisäämällä selkeään off-seasoniin vielä yksi kisa. Eivätkö britit voi muuttaa kisan päivämäärää? Nähtäväksi jää tuleeko maailman cupista täysi torso, mutta toivon kyllä itseni ja muiden kilpapurjehtijoiden puolesta tulevalle sarjalle huikeaa menestystä…
Lyhyt loma kotona päättyi, ja jälleen oli aika toimia. Juuri sopivasti päivää ennen lähtöä Chris ilmoitti, että Schenker on hoitanut homman hyvin, ja veneet myöhästyvät x päivämäärän verran. Juuri tulleen mailin mukaan veneet saadaan jo mahdollisesti maanantaina, mutta ei paljon lohduta, sen verran aikaisin ne konttiin tuupattiin. Ja tällä kertaa syyllinen oli siis kuljetusfirma, ei liitto.
Lento Kiinaan oli tuplasti helpompi kuin ausseihin. Vaihdoimme vain Pekingistä Qingdaoon lähtevään koneeseen. Heti ensimmäinen taksikuski huijasi meitä: taksimatka hotelliin maksoi 20€ eli 200 ränkylää, koska meillä oli kuulemma liikaa laukkuja. Hotellinamme tällä kertaa toimii viiden tähden Crowne Plaza-hotelli, sillä säästimme lentolippujen hinnassa suurin piirtein 2000€. Ideana oli tietysti varman päälle pelaaminen, ja sen kunniaksi olemmekin syöneet pelkästään paikallisten suosimissa paikoissa, joissa ruoka maksaa noin 2€. Järjestimme paikallisille huumoria kauppakeskuksen ravintolaosastossa, kun yritimme syödä puikoilla. Onneksi avuliaat tytöt opastivat tekniikassa. Loput ruokailijoista tyytyivät hihittelemään.
Löysimme klubin helposti. Pyöräostoksille tuskin on sittenkään tarvetta, sillä taksimatka maksaa hiukan yli euron. Seuraavien päivien aikana tavoitteet asetetaan ehkä vastustajien vakoiluun moottoriveneestä käsin, ja räätälin sekä elektroniikka-torin löytämiseen…
Kisat ohi, ja levon aika. Sivuston hidas päivitystahti selittyy valmentajan työstä johtuvilla kiireillä, joihin sisältyi pitkät aamuun asti kestävät valmennuspalaverit, kumiveneen ja valmentajan kunnon ylläpito, sekä tietysti uusien kontaktien luominen, erityisesti nepatyttöihin. Valmennusjohto toimi tällä reissulla ansiokkaasti, ja vaikka tulokset purjehdusten puolesta jäivät hiukan puolitiehen, oli tiimin sisällä mietteitä mahtoiko kotiin lähtö sittenkään olla paras lähtö tällä kertaa.
Näin valmentajan kantilta tämä reissu tuntui alkujaan hiukan turhalta, sillä jo valmiiksi loppuun kulutettuja atleetteja siunattiin ensin viiden päivän vesisateella, ja tämän jälkeen täysin arvaamattomilla kevyillä tuulilla. Ikinä ei varmaankaan olla nepa-arvokisoisa paukutettu näin hartaasti kryssi-lenssi rataa, ja vain sen takia, ettei tähän Keski-Euroopan parhaaseen purjehduskohteeseen näillä tuulen suunnilla ole mahdollista trapetsoidia virittää. Kolme fleettiä takasi tapahtumarikkaan kisan, ja kultafleetissä niukin naukin keikkuneet pojat saivat tsombailtua itsensä ulos viimeisen katastrofi-lähdön turvin 5 pisteen marginaalilla. Teemu ja Koge antoivat hiukan tuloskunnon vielä odottaa itseään, mutta jostain on kuitenkin lähdettävä. Pisteet kuitenkin useista hyvistä starteista, ja muutamista ekoista krysseistä, ja eteenkin viihdyttävästä matkaseurasta.
Jos meininki oli päälaellaan jo ensimmäisinä päivinä, muuttui se täysin Kummelin toistoksi ensimmäisenä finaalipäivänä, kun Heka loukkaantui hanurin eli takamuksen suunnalta. Tämä ns. “perseloukkaantuminen” ja huvitti huikeasti kaikkia muita paitsi tietysti Hekaa, joka irvisteli tuskasta, mutta päätti siitä huolimatta osallistua vielä kisaan. Tässä vaiheessa pidot alkoivat jo hiipua, kun kymmenkunta venettä olivat häipyneet kotiin tiputtuaan joko pronssi- tai hopeafleettiin, joukossa myös kovatasoisia olympiaedustajia. Päätöksemme jatkaa harjoituksia, johtui se sitten Hekan tuskasta tai muista ulkoisista ärsykkeistä, ei kuitenkaan osoittautunut hyväksi, kun pojat aloittivat järjestelmällisen huonosti purjehtimisen. Väsymys painoi selkeästi jo skuuttikättä, ja jätettyämme Gardan ennen viimeisen päivän viimeistä ja ainutta starttia oli keli kuulemma palannut normaaliksi (tai normaalia kovemmaksi, 25knots++), joten saatoimme huokaista helpotuksesta. Jaanon ehdotus Silver fleetin voitosta sai siis jäädä tällä kertaa…
Saavuimme viimein tänä aamuna Suomen Turun kautta kotiin, ja perjantaina luvassa olisi Kiinan harjoitusleiri Qingdaossa. Sitä ennen mr. Coach harjoittelee kuitenkin hiukan 505-purjehdusta luottogasti-Micken kanssa Helsingin Regattaa varten.
Pikainen paivitys Gardalta! Niksu ensimmaisessa startissa 7. Toinen startti keskeytettiin… Saa oli aurinkoinen ja keli vaihteleva. Huomenna siis kolme lahtoa.
Atleettisen laihdutetut urheilijat ja kotleettisen syotetty valmentaja saapuivat onnellisesti toissa paivana Gardalle. Toimme huonon ilman mukanamme Saksasta, ja siksipa saamme nauttia viela sunnuntaihin asti sateesta. Tuuleton keli houkuttelee kuitenkin Kiinaan lahtijoita, joten vesillakin on ollut tungosta. Noin 130 nepaa samalla klubilla tuottivat mukavan ruuhkan, joten parkkipaikan loytaminen on ollut kevyesti vaikeaa. Pietro oli jarjestanyt meille asumispaikan jostain pienen matkan paasta kun kaikki paikat alkoivat olla taynna. Siita huolimatta meille kavi tuuri, ja loydettiin majoitus Konstan avustuksella laheisen moottoripyorakaupan ylakerrasta joka sijaitsee alle 100m paassa klubista (parkkiongelma ratkaistu), eli big up niin Pietrolle kuin Konstalle. Pietro jeesasi meita viela sen verran, etta otti meidan passit mukaan Suomeen eilen, joten nyt Kiinan viisumienkaan kanssa ei pitaisi tulla epaselvyyksia… Valikatena toimi Pierren valmentaja Alp, joka kehui myyneensa passit kovaan hintaan Turkin eBay:ssa. Kiitos siitakin.
Purjehtijoiden kiellettyjen aineiden lista kasvaa paiva paivalta, varsinkin kun kippari paino ylitti taas “kriittisen” 60kg:n rajan. Gasti-Elomaa on ollut kuivilla jo pitkaan, mutta laiharista huolimatta fiilis on pysynyt hyvana ja tavoitteet korkealla ;)
Aarimmaisen pateva valmentaja, eli vielakin allekirjoittanut, jarjesti jo ensimmaisen coach-meetingin Korean valmentajan kanssa eilen, joten maiden tai mannerlaattojen valinen yhteistyokin on kunnossa. Tasta huolimatta aamulenkki tanaan sujui aarimmaisen hyvin. Purjeiden katsominen takaa ei aluksi ollut ihan niin helppoa kuin olisin voinut kuvitella, mutta puikkoihin hypattya homma selkiintyi aika paljon. Nepassa on aika paljon detaileja, ja siina missa tyopanoksestani ei varmaan kauheen suurta hyotya olisi 49er tai vaikka finn-purjehtijalle, saattaa yhteistyon jatkaminen tassa muodossa tuottaa hyvaakin tulosta. Ja ainakin oppii itse lisaa.
Kisat alkavat 8. paiva, ja valmentajien valisia huippu-kokouksia jatketaan taukoamatta. Kuumimmat uutiset nepaolympiatiimin (ja mr. coachin) edesottamuksista valittyvat livena tata kautta, pysykaa kanavalla.
PS. Yritan uploadata tanne tanaan toivottavasti myos hiukan fotoja.
PSS. Sori kun pisteet puuttuu A:n paalta, huomasitte sen jo varmaan.
Juuri kun tarve perustavan laatuiseen breikkiin purjehduksesta oli suurin, voi taas kalenteria katsoessa ihmetellä mihin sitä on itsensä sopinut: koko kesäkuun aikana on jopa kolme päivää, joita ei vietetä lajin parissa. Vähemmästäkin siis vanhenee nopeasti, kun vuoden aikana ehtii nähdän saman mitä useimmat 10:ssä vuodessa. Osa-aika eläkkeellä oleva nepakippari, eli allekirjoittanut, täyttikin juuri sopivasti vuosia, eli hyvät ainekset ikäkriisille on ilmassa… Uutta perspektiiviä on siitä huolimatta kuitenkin luvassa, sillä tällä kertaa seuraan toimintaa kumiveneen ratin takaa. Hyvät eväät ja urheilujuoma ovat kuulemma valmennuksen suola, ja aion luonnollisesti noudattaa näitä ohjeita. Luvassa on huomenna lähtö Gardalle, jossa purjehditaan 470 EM-kilpailut. Takaisin ajetaan hana pohjassa totta kai, jotta ehdittäisiin Kiinaan harjoitusleirille. Ja tämä kaikki sen takia, että lentolippujen hinnat ovat huomattavasti halvemmat kesäkuulle. Palaan Kiinasta hiukan aikaisemmin kuin Niksu ja Heka Helsingin Regattaa varten, jossa purjehdin 505:sta Micke Wolontiksen kanssa.
Toisaalta kesäkuun tiukka aikataulu mahdollisti pääsyn Hangon Regattaan! Nikon ollessa vielä kesälomalla tuohon aikaan legendaarinen Turska-parivaljakko Joonas ja Juuso tekevät come backin… ;)
Eilen iltapäivällä sain kunnian osallistua Platu match race mittelöön, jossa vastakkain olivat Sailing Anarchy-palstan Scot Tempesta höystettynä kourallisella nettipurjehtijoita ja Suomen match sarjan kärjestä Jon Erikssonin tiimi. Nettipurjehtijoiden leirissä ollutta nepakipparia harmitti tietysti, kun ei itse päässyt pinnaan, ja “yllätykseksi” sainkin huomata ettei gastin hommat kauhean hyvin sujuneet. Onneksi tukena oli sentään Peto Jr. tiimin kaksi vakiogastia. Kahden lyhyen, starttikellon mukaan 9 minuutin matchin jälkeen, voittajaksi selviytyi Jon Eriksson kevyellä marginaalilla. Nettipurjehtijat pelattiin ulos ennen starttia varsin näytösluontoisesti, eikä tämän jälkeen paljon nokankoputusta harjaantunutta tiimiä vastaan enää ollut.
Kölivenepurjehdus paljasti allekirjoitaneelle uusia ennenkokemattomia puolia. Eroa jollapurjehdukseen on paljon, ja tämä osa-alue olisi ainakin sitä mitä en itse hallitse. Harkitsin aikaisemmin vakavissani Platun hankkimista lähinnä esittelytarkoituksiin ja viriteltäväksi, mutta valitettavasti ideaa oli mahdoton toteuttaa työajan puutteen vuoksi (eli pelimerkit uupuu). Match Race on etäisesti kiinnostanut aina, mutta kun aikaa kaikkeen ei valitettavasti ole. Ehkä ensi syksynä sitten, sillä uuteen kotikaupunkiini Tallinnaan on avattu vast’ikään Match Race Center.
Odotan vielä tyyppausta kovemman kelin lenssiin (luonnollisesti pinnasta käsin). Nyt pitäisi vain alkaa säästämään rahaa…
Turskablogin tauko ei kestänyt pitkään, ja tällä kertaa seikkaillaan Ruotsin maalla, hiukan tarkemmin Göteborgissa. Anton och Sebbe, Ruotsin herrasmieskaksikko kutsuivat meidät treenaamaan 470 maajoukkueen kanssa medal racea, ja line uppia oli terästetty meidän lisäksi myös Irlannin miesten tiimillä, ja Saksan ja Tanskan ykköstytöillä. Niksu ja Heka ottivat varaslähdön, ja aloittivat treenit jo viime viikolla, sen sijaan mulla ja Nikolla ohjelma alkoi vasta maanantai aamuna järkytyksellä, kun totesimme Niksun ja Hekan lähettäneen “melkein kaiken” Kiinaan. Eli alkoi kova trapetsien ja spinnupumppukahvojen yms. tehtailu.
Nyt leirin loputtua on ohjelmassa jääkiekko-ottelu, eli Ruotsi vs. Tsekki med Anton och Sebbe ja muut kaverit. Veneet on jo pakattu, ja lähdemme varmaankin yötä vasten ajamaan Hollantiin sillä majoituksemme päättyi jo tänään (hehehe eihän se voinut päättyä sillä majoitus onkin autossa?). Hollannin Medemblik on meille täysin uusi tuttavuus, kertaakaan ei Delta Lloyd Regatassa olla aikaisemmin oltu (aikaisemmin nimillä Spa Regatta ja Holland Regatta). Lähistöltä löytyy kuulemma useampikin traileriparkki bungaloweineen, joten tällä kertaa ei tarvitse nukkua autossa… Hyvää fiilistä ei voi pilata mikään muu kuin hollantilaisten läsnäolo.
Niinhän siinä sitten kävi. Pikkuveli voitti, ja isoveli jäi rannalle. Kultafleetin lähdöt olivat armottomia, eikä pelin henkeen kuuluvan matchin takia mahdollisuuksia kärkeen pääsyyn juuri annettu. Olo oli silti historiallinen: match racea, kun ympärillä purjehtii maailman parhaat nepapurjehtijat, ja siltikin ylämerkkiä kierretään vielä hyvin. Palman ja Hyèresin kisojen paremmuus ratkaistiin suomalaisten kesken silti Gold Fleetin puolella, mikä oli iso piristysruiske aikaisempaan, ja todiste, että 470:llä on Suomessa tulevaisuutta. Luokasta kun ei tulla pääsemään vielä pitkään aikaan eroon…
Nyt Turska-tiimi suuntaa katseet jonnekkin tulevaisuuteen, ja Turska2 blogi menee hetkeksi tauolle. Seuraavien kuukausien aikana selviää, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat. Ehdimme ainakin miettiä toiminnan mielekkyyttä Niksua sparratessa, ja kauden viimeisiä kisoja kiertäessä. Seuraavalle olympiadille lähdetään, jos rahoitus saadaan kondikseen, ja tämä alue vaatii vielä hitusen extra duunia… Ensi syksynä Niko aloittaa armeijan Lahdessa, ja Joonas lähtee opiskelemaan Tallinnaan, ja toivon mukaan keväällä purjehditaan jälleen. Ohjelmassa on varmasti myös hiukan “lepuuttelua”, eli vierailua muissa luokissa.
Kiitos vanhemmille, pursiseuroillemme, frendeille, ja kaikille teille jotka olette käyneet täällä seuraamassa vaiherikkaita seikkailujamme kohti mainetta ja kunniaa. Eli tukka taakse, elämä eteen, huoltoaseman kautta tankkaus ja kone uudestaan käyntiin.
-Joonas, laivan kapteeni.
